Vauhdin hurmaa perheen yhteisillä pyöräretkillä

Elli-Maija Kilpirova perheineen sai Tapio ja Kaija Sunin muistorahastosta avustuksen polkupyörän peräkärryyn. Nyt koko perhe pääsee halutessaan yhteisille pyöräretkille.

Viime hetkellä, päivää ennen hakuajan päättymistä Anu Kilpirovan silmään sattui Facebookissa ilmoitus, jossa kerrottiin Tapio ja Kaija Sunin muistorahaston myöntävän avustuksia erityislasta hoitavien perheiden yhteiseen virkistykseen ja vapaa-aikaan. Anu tiesi heti, mitä heidän viisilapsisessa perheessään tarvittiin.

Iloista matkantekoa peräkärryn kyydissä

Kesän tullen Kilpirovan kodin edustalla Kuopiossa kiilteli uutuuttaan polkupyörän peräkärry. Kulkupelistä löytyivät kaikki ne tärkeät varusteet – niskatuki, pehmustettu selkänoja ja säädettävä viisipisteturvavyö, joita perheen pienen monivammaisen tyttären, Elli-Maijan, matkantekoon tarvitaan. Lisätuki on tarpeen tyttösen epilepsian, kovin vaihtelevan lihastonuksen ja pään kannattelun heiveröisyyden vuoksi.

– Vauhdin hurmasta ja vaivattomasta matkanteosta saimme nauttia kesän lämmössä ja vielä pitkälle syksyyn, Anu Kilpirova kiittää.

– Elli-Maija hymyilee ja tykkää kovasti kyydeistä. Erityisen mieleisiä ovat sillanrytinät.

Anu, Elli-Maija ja vaihteleva joukko perheen ja naapurinkin lapsia nähtiin viime kesänä harva se päivä pyörineen ja peräkärryineen kaupungilla, vihannesostoksilla torilla ja ystävien luona vieraisilla, välillä he ajelivat pitkin poikin ihan vain omaksi huvikseen. Anun mukaan ohikulkijat hymyilivät ja saattoivat katsoa hiukan ihmeissään ”karavaanin” kulkua. Parhaillaan suunnitteillla on syysretki makkaranpaistoon läheiselle laavulle.

– Ihanaa, kun kaikkeen kulkemiseen ei tarvita autoa. Samalla tulee myös itse kuntoilluksi ja koirakin ulkoilutetuksi, Anu toteaa.

Elli-Maijan kanssa kaikki on mahdollista

– Elli-Maijan kanssa voi tehdä mitä vaan, Anu Kilpirova iloitsee.

Anu Kilpirova ei murehdi hankaluuksia tai rajoituksia, joita monivammaisesta lapsesta huolehtiminen voi tuoda perheen arkeen. Hän keskittyy mieluummin moniin mahdollisuuksiin ja miettii, mitä kaikkea mukavaa Elli-Maijan kanssa voi tehdä ja harrastaa.

Anun ja Elli-Maijan arki onkin toiminnantäyteistä, ja jokaiselle arkipäivälle on jotain mukavaa yhteistä tekemistä. Äiti ja tytär käyvät yhdessä paitsi pyöräilemässä myös muskarissa, perhekerhossa ja uimassa. Tyttönen nauttii toisten lasten seurasta, musiikista ja lämpöisessä vedessä kelluttelusta. Sinne mennään, minne muutkin äidit lapsineen – samoihin kerhoihin ja samoihin harrastuksiin.

– Meistä erityislasten vanhemmista riippuu paljolti, kuinka lapsiimme suhtaudutaan, Anu Kilpirova pohtii.

Anu on ottanut tavakseen kertoa uusille ihmisille ja ensimmäisillä kerhokerroilla muille vanhemmille Elli-Maijasta ja tyttösen erityispiirteistä hälventääkseen ihmettelyä ja ennakkoluuloja. Anu iloitsee siitä, että on saanut tutustua niin moniin ihaniin ihmisiin, joita ilman Elli-Maijaa ei tuntisi.

Teksti: Elina Leinonen Kuvat: Marko Koivistoinen