Unelma omasta kodista, omasta elämästä

Teemu, Paula ja Harri Rantasen yhteinen unelma oli vihdoin vuosien odotuksen jälkeen käymässä toteen: Teemu oli itsenäistymässä ja muuttamassa omaan kotiin Tampereelle valmistuvaan Pappilanpuistoon.

Teemu Rantanen odotti malttamattomasti muuttoa. Myös Paula ja Harri odottivat hyvillä mielin tulevaa. Heillä oli takanaan 33 vuoden erityinen ja hyvin sitova vanhemmuus, edessään iänmukainen elämänvaihe ja normaali aikuistuneen nuoren vanhemmuus.

– Kun Teemu aikoinaan syntyi, päätimme, että hoidamme ainoan lapsemme niin hyvin kuin jaksamme. Ensimmäiset vuodet olivat raskaimpia, ja pojan lähestyessä kouluikää olimme melko väsyneitä, Paula Rantanen muistelee.

Paula ja Harri Rantasen mukaan Tulppaanikoti auttoi heitä jaksamaan parinkymmenen vuoden ajan. Se tarjosi tilapäistä hoitoapua ja antoi vanhemmille mahdollisuuden hengähtää.

– Teemu oli Tulppaanikodin ensimmäinen asiakas ja lähti sinne alusta asti mielellään. Me vanhemmat luotimme täysin henkilökunnan ammattitaitoon. Teemu kävi Tulppaanikodissa tilapäishoitojaksoilla kerran kuukaudessa, Paula kertoo.

– Tulevina vuosina Teemu käy kolmen viikon välein meillä kotona, kun kodista tulee lapsuudenkoti, Harri Rantanen pohtii. – Katselemme yhdessä mäkihyppyä ja rallikilpailuja, Teemu ja Harri suunnittelevat pilke silmäkulmassa.

Tärkeintä ovat ihmiset

Pohtiessaan unelmiaan Teemun tulevasta asumisesta ja elämästä Rantaset päätyvät yhteistuumin toteamaan, että kaikkein tärkeintä ovat ihmiset – eivät seinät tai puitteet, vaan sydämellään työtään tekevät työntekijät ja hyvät asuinkumppanit.

– Toiveenamme on henkilökunta, jolla on aikaa kuunnella kunkin asukkaan tarpeita. Toivoisimme myös, että työntekijöitä olisi riittävästi ja he viihtyisivät työssään, jotta henkilökunta ei vaihtuisi. Teemuun tutustuminen ja hänen puheensa kuunteleminen vaativat aikaa, Paula pohtii. – Meille on aina ollut tärkeää läheisten ja henkilökunnan välinen avoimuus. Luottamus syntyy avoimen vuorovaikutuksen kautta.

– Haaveenamme on, että Teemu saisi henkilökohtaisen avustajan, joka mahdollistaisi kodin ulkopuoliset harrastukset, kuten nuoren miehen elämään kuuluvat disko-, karaoke- ja bändi-illat. Haimme avustajaa uudelleen, kun sitä ei ensimmäisellä kerralla myönnetty. Meitä vanhempia tarvitaan vaatimaan ja perustelemaan asioita, Harri kertoo.

– On hienoa muuttaa yhdessä kavereiden kanssa. He ovat lähellä, jos vanhempia tulee ikävä, Teemu miettii. Hänelle ystävät ovat tärkeitä. Pappilanpuiston muuttovalmennukseen osallistuneet itsenäistyvät nuoret olivat lähes kaikki toisilleen tuttuja. Teemu luetteleekin mielellään, ketkä ovat olleet samassa koulussa tai työkeskuksessa, ketkä jo samassa päiväkodissa. Myös monet muuttajien läheisistä ovat ystäviä jo vuosien takaa. Toinen toisensa tunteminen luo yhteiseen elämänmuutokseen turvallisuutta.

Unelmana ihmisten suvaitsevaisuus

– Olo on luottavainen, ja elämä tuntuu olevan kaikin puolin raiteillaan. Pääsemme näkemään, että Teemulla on kaikki hyvin, hänellä on oma elämänsä ja omat ystävänsä, Paula ja Harri listaavat asioita, jotka tänään ovat tärkeitä. Entä 20 vuoden kuluttua? Millaisia tulevaisuuden unelmia Rantasilla on?

– Päällimmäisenä on toive suvaitsevaisuudesta ja kehitysvammaisten ihmisten integroitumisesta yhteiskuntaan. Varhain aloitettu asennekasvatus onnistuu parhaiten: jos lapset kohtaavat pienestä pitäen lähiympäristössään erilaisuutta, he oppivat ymmärtämään sitä ja suhtautumaan erilaisiin ihmisiin luonnollisesti, Harri Rantanen miettii.

– Lapset kysyvät, ymmärtävät ja hyväksyvät luonnostaan, auttavatkin tarvittaessa, Paula kertoo heidän perheensä kokemuksista.

Lähiyhteisö on suhtautunut Teemuun aina ystävällisesti. Paulan mukaan monet kotikerrostalon naapurit elivät mukana Teemun muutossa kysellen uudesta kodista ja iloiten siitä yhdessä Teemun kanssa.

Teksti: Elina Leinonen Valokuva: Anna-Liisa Nikus