Jotta kukaan ei jäisi yksin (2017-2019)

Jotta kukaan ei jäisi yksin -hanke on päättynyt. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA tuki hanketta Yksinäisyyden vähentämisen teemarahoituksesta 2017-2019.

Jotta kukaan ei jäisi yksin -hankkeen toiminnan ensisijaisena kohderyhmänä olivat yksinäisyyttä tai yksinäisyyden uhkaa kokevat kehitysvammaiset, autismikirjon ja muut erityistä tukea tarvitsevat ihmiset. Kehitysvammaisilla ja autismikirjon ihmisillä on yleensä enemmän haasteita löytää ystäviä ja seurustelukumppaneita kuin muilla ihmisillä.

Yksinäisyys on epämiellyttävää ja ahdistavaa. Se vaikuttaa merkittävästi ihmisen hyvinvointiin. Syitä yksinäisyyteen on monenlaisia ja kenestä tahansa voi tulla yksinäinen. Vammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien ihmisten yksinäisyys ei ole pelkästään yksilön ominaisuus, vaan myös osaksi yhteiskunnan rakenteiden tuottamaa. Yksinäisyyttä voi vähentää niin, että puretaan esteitä kohtaamisten tieltä ja vahvistetaan ihmisten osallisuutta ja mahdollisuuksia vaikuttaa sosiaalisissa verkostoissa.

Jotta kukaan ei jäisi yksin -hankkeen tavoitteena oli auttaa ymmärtämään yksinäisyyttä ja herättää ihmiset tekemään pieniä arjen tekoja yksinäisyyden vähentämiseksi. Hanke on toiminnallaan osoittanut onnistumisia yksinäisyyden torjumisessa ja vähentämisessä erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden elämässä ja elinpiirin laajentumisessa. Identiteettiin, itsetuntoon ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat, kaverisuhteet ja yksinäisyyden tuntemukset ovat olleet tärkeimpiä keskustelunaiheita hankkeen toiminnoissa ja tapahtumissa. Hyviä palautteita on saatu sosiaalisten taitojen kasvussa henkilöiltä, joilla on elämässään hyvin vahvasti läsnä sosiaalisen kohtaamisen alentumaa, itsetunnon ja itsensä hyväksymisen ja ryhmässä toimimisen haastetta.

Kohteena oleminen on muuttunut positiivisesti henkilön osallisuudeksi vaikuttaa itse oman elämänsä toimijuuteen. Toiminnan vaikuttavuus näkyy heidän osaamisen, vahvuuksien sekä sosiaalisen kohtaamisen tukemisena ja rohkaisemisena. Miten suuri merkitys voikaan olla läsnäololla ja kuulluksi tulemisella yksittäisen henkilön voimaantumisessa yksinäisyyden kehästä pois. Ainutkertaiset kohtaamiset nousevat merkityksellisiksi heidän arjessaan

Vaikka hanke päättyi, niin yksinäisyyden vähentämiseen tarvitaan jatkuvaa toimintaa kaikkien ihmisten valmiuksien parantamiseksi. Tämä edellyttää pitkäjänteistä toimintaa sekä tukea ja tekoja yksinäisyyden vähentämisessä. Jotta kukaan ei jäisi yksin -hankkeen aloittama tärkeä työ toivottavasti jatkuu monella alueella!

Kehitysvammaisten Palvelusäätiö ylläpitää kevään 2020 matalalla profiililla yksinäisyyden asiaa esillä Jotta kukaan ei jäisi yksin -somekanavissa www.facebook.com/jottakukaan ja www.instagram.com/jottakukaan.  

Kiitos hankevuosista 2017-2019 yhteistyö- ja kehittäjäkumppaneillemme ja kaikille tapahtumiimme osallistuneille! Kiitos kanssakulkemisesta hankkeemme kohtaamisissa ja tapahtumissa, jotta kukaan ei jäisi yksin!

Jotta kukaan ei jäisi yksin -hankkeen yhteistyökumppaneina olivat Sexpo-säätiö ja Autismisäätiö.

Ystävyyden asialla 2017-2019 kiteytettynä
Pieniä tekoja, suurta vaikutusta ja osallisuutta

Villiklubit

  • 9 kaupunkia
  • 119 tapahtumaa
  • 63 vapaaehtoista
  • 5670 kävijää
  • 1134 löytänyt ystävän
  • Villiklubi-video

Sanoja ystävyydestä ja rakkaudesta

  • 21 paikkakuntaa
  • 52 teemapäivää
  • 1144 osallistujaa
  • 514 litraa kahvia

Slow Dating ”hitaat deitit”

  • 7 tapahtumaa
  • 80 % vapaita sinkkumiehiä
  • 20 kynsilakkapulloa
  • opinnäytetyö Slow Dating: Hitaasti edeten, maltilla deittaillen Tutustu julkaisuun!

Tietoa seksuaalisuudesta?

  • kyselytutkimus tuen tarpeista
  • 149 puhelinneuvontaa
  • 278 nettineuvontaa
  • 62 yksilöohjausta
  • 14 konsultointia
  • 46 tietoiskua
  • 20 koulutusta

Ystävyyttä somessa

  • 1643 seuraajaa Facessa
  • 1098 seuraajaa Instassa
  • 442 julkaisua Instassa
  • 16 blogikirjoitusta
  • 102 yksinäisyyskyselyn vastausta
  • 6200 kävijää verkkosivustolla

Ystävyyden lähettiläs

  • 36 000 km kolmipyöräisellä fillarilla
  • 64 yhteisövierailua
  • 276 paketillista ystävyyttä
  • Ystävätoiminnan kurssi
  • 10 uutta ystävyyden lähettilästä
  • 20 voimarinkiä
  • 80 tuntia tuettua vapaaehtoistoimintaa
  • selkokielinen -kurssimateriaali
  • opinnäytetyö Ystävyyden lähettiläs: Tuetun vapaaehtoistoimijan tuen tarpeet Tutustu julkaisuun!

Oivalluksia seksuaalisuudesta

  • 2 viikonloppua
  • 1000 tunteita
  • 100 haaveita
  • 10 romanttisia silmäyksiä

Ystävyyttä oppimassa -kirja

  • yhdessä Autismisäätiön kanssa
  • monia vinkkejä kohtaamiseen
  • painos 2000 kpl
  • maksuton verkkojulkaisu Ystävyyttä oppimassa -kirja
  • 20 koulutusta

Sinkkukahvilat

  • 14 tapahtumaa
  • 8 kohtaamisen tukijaa

Päiväkirjamerkinnät valokuvin ja kaverikuvat

  • 2 opintopiiriä
  • 26 sosiaalista tarinaa
  • 14 kuvakirjaa
  • 560 valokuvaa

Yhdessä tehden ja juhlien

  • 3 vuotta ystävyyden asialla
  • 78 kumppania
  • 1062 verkostoystävää
  • 24 kertaa bongattu lehdistä
  • 12 isoa tapahtumaa
  • 39 mukana muiden tapahtumissa
  • 1000:a ainutkertaisia kohtaamisia

Vaikuttavia tapahtumia 

  • STOPkiusaamiselle! -paneeli
  • Yksinäisyyden ja ystävyyden chatit
  • Kohdataan-bileet
  • Oivalluksia tapahtumat
  • Katukarnevaalit
  • Pride 2019: Jotta kukaan ei jäisi yksin -paneeli
  • Ystävät yhdessä tapahtumat
  • Putte Possut - hyvän mielen tuojat
  • ACCAC Nepal
  • Taidesukellus-työpajat
  • Räppii ja ihmisoikeuksii -bileet
  • Apuvälinemessut 2019: OsalliSEKSI-teemakortteli

Villiklubi-toiminta

Villiklubi on erityistä tukea tarvitseville aikuisille kohtaamispaikka, kaikille avoin paikka. Tarkoituksena on mahdollistaa vapaamuotoinen sosiaalinen toiminta muiden ihmisten joukossa.

Villiklubi on merkityksellinen vapaa-ajanviettopaikka, keskellä paikkakunnan sosiaalista elämää. Ystävät muodostavat hyvän musiikin ja ruoan kera Villiklubin sydämen - joiden ympärillä ilta jatkuu ja tiivistyy. Klubilla voi hakea kaveruutta, ystävyyttä ja elämänkumppanuutta. Ihmisiä yhdistää yksinäisyys, ei vamma. Paikalla Villiklubilla on aina myös ohjaajia, joiden kanssa voi jutella vaikka yksinäisyyden tuntemuksista, kaverisuhteista tai seurustelusta.

Ohjaajat ovat mukana turvana ja tukevat normikohtaamisia. Erityistä tukea tarvitsevilla ihmisillä on usein pelko lähteä muiden ihmisten joukkoon - vallankin, jos heiltä odotetaan jotakin. Villiklubilla voi olla kaikessa rauhassa omana itsenään, omilla ehdoillaan, eikä keneltäkään vaadita mitään.

Villiklubit alkoivat Helsingissä Kehitysvammatuki 57 ry:n ja Helsingin kaupungin kehittämänä toimintana ja ne ovat tarkoitettu yli kahdeksantoista vuotiaille (K-18). Jotta kukaan ei jäisi yksin -hankkeessa Villiklubeja järjestettiin eri puolilla Suomea: Joensuussa, Jyväskylässä, Järvenpäässä, Karjaalla, Oulussa, Seinäjoella, Tampereella, Turussa ja Ylivieskassa. Hyvin suositut ja tärkeät Villiklubit toivottavasti jatkuvat paikallisten toimijoiden toimintana ja levittäytyvät muillekin paikkakunnille.

Kokemuksia yksinäisyydestä

Jotta kukaan ei jäisi yksin -hankkeessa kerättiin kehitysvammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien ihmisten ajatuksia, tuntemuksia ja kokemuksia yksinäisyydestä. Jokainen kokee yksinäisyyden omalla tavallaan. Yksin oleminen ei ole paha asia, mutta yksinäisyys on. Miksi ihmiset kokevat yksinäisyyden eri tavoin? Koetko sinä yksinäisyyttä? Miten yksinäisyyttä voidaan vähentää? On hyvä, että yksinäisyydestä puhutaan, sillä se koskettaa monia ihmisiä.

Jotta kukaan ei jäisi yksin -hanke haastoi kaikkia toimimaan yksinäisyyden vähentämisen puolesta. Sähköisellä kyselyllä kukin pystyi osaltaan ylläpitää keskustelua yksinäisyydestä ja ystävyydestä. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 112 henkilöä. Yksinäisyyskyselyn tulosten koonti tehtiin vuoden 2019 alussa. Koontiin vastanneita tällöin oli yhteensä 88 henkilöä.

Vastaajista 28 % koki itsensä yksinäiseksi melko usein ja 15 % jatkuvasti. Yksinäisyys tuntuu monin tavoin pahalta ja siihen on kyselyn perusteella hyvin monia syitä, kuten ystävien puute, omat ominaisuudet ja vammaisuus. Apua ja tukea kaivattiin monenlaisissa asioissa, kuten sosiaalisten taitojen kehittämisessä ja sen mahdollistamisessa, että käytännössä voisi lähteä kodin ulkopuolelle tapaamaan ystäviä. Ystävyydessä parasta nähtiin olevan muun muassa se, että on joku, jolle voi kertoa asioista ja jakaa kuulumisia. Ystävän kanssa saa myös olla oma itsensä.

Kuvia


Lisätietoja