Juhon tarina

Henkilökohtaisella avulla voi olla merkittävä rooli vammaisen lapsen ja nuoren itsenäistymisessä ja aikuistumisessa. Tämä on Juhon tarina siitä, miten 12-vuotiaasta pojasta on kasvanut reipas ja rohkea 18-vuotias nuori mies perheensä tukemana ja henkilökohtaisen avustajan avustamana.

Juholla on Downin syndrooma. Hän on juuri aloittanut opiskelut ammattiopistossa.
Juho on suorittanut oppivelvollisuutensa omassa lähikoulussa integroituna normaaliluokkaan ja hänellä on ollut koko ajan koulunkäynnin tukena henkilökohtainen avustaja.
Juho ja hänen perheensä saivat tietoa henkilökohtaisen avun mahdollisuudesta kuntoutusohjaajalta, kun Juho oli 12-vuotias.
Ilman kuntoutusohjaajan tukea perhe olisi tuskin osannut itse lähteä niin hyvissä ajoin hakemaan Juholle avustajaa.
Alussa keskusteltiin Juhon itsenäistymisestä ja mahdollisuudesta käydä harrastuksissa itsenäisesti, ilman vanhempia kuten muutkin sisarukset.

Juholle myönnetyn henkilökohtaisen avun tarkoituksena oli tukea itsenäistymistä ja itsenäistä suoriutumista.
Juho löysi mieleisen ja luotettavan avustajan helposti, sillä koulusta tuttu avustaja oli kiinnostunut Juhon avustamisesta myös vapaa-ajalla.
Juho ei puhu, vaan käyttää kommunikointiin tukiviittomia ja kuvia.
Tämän vuoksi osaavan avustajan löytyminen oli tärkeää, jotta Juho tulee ymmärretyksi avustamistilanteissa.

Lapsena henkilökohtainen apu oli tärkeää, jotta Juho saattoi käydä avustajan kanssa harrastuksissa välillä ilman vanhempia, kuten muutkin samanikäiset lapset.
Juho kävi avustajan kanssa mm. kirjastossa, elokuvissa ja hampurilaisella. Juho haki apua vuonna 2009 aluksi 5 tuntia kuukaudessa.
Tällä hetkellä täysi-ikäiselle Juholle on myönnetty henkilökohtaista apua vapaa-ajan toimintoihin 30 tuntia/kk. Juhon intohimona on musiikki.
Juho käy avustajan kanssa konserteissa, teatterissa, lavatansseissa, keilaamassa, mini-golfaamassa, ja tietenkin hampurilaisella.
Juho tarvitsee henkilökohtaista apua kaupungilla liikkumiseen, julkisten kulkuneuvojen käyttämiseen, kellon ja rahan arvon ymmärtämiseen sekä asioimiseen esimerkiksi kaupassa ja lääkärissä.
Henkilökohtaisen avun myötä Juhon reippaus ja rohkeus liikkua kodin ulkopuolella on lisääntynyt, samoin kuin rohkeus asiointiin esimerkiksi kaupassa.

Juhon vanhetessa reissut ovat pidentyneet. Syyslomalla Juho ja Johanna-avustaja kävivät laivareissulla ja lava-tansseissakin on käyty.
Reissuilta kotiudutaan joskus vasta kolmelta yöllä, kuten 18-vuotiailla nuorilla miehillä voi olla tapana.
Vanhempien on ollut hienoa huomata, miten ylpeä oma lapsi voi olla, kun hän saa ja osaa hoitaa asioita itse.
Omiin juttuihin lähteminen on tärkeää ja siitä kerrotaan myös sisaruksille.
Juhon elämässä henkilökohtainen apu on lisännyt tasavertaisuutta suhteessa muihin samanikäisiin.
Juhon kohdalla henkilökohtainen apu on aina toiminut hienosti ja hänen tarpeensa huomioon ottaen.
Oma merkityksensä on varmasti myös sillä, että avustaja on sitoutunut ja asiansa osaava.

Juho ja hänen perheensä kannustavat muitakin perheitä hakemaan henkilökohtaista apua rohkeasti hyvissä ajoin.
Henkilökohtaisella avulla voi olla suuri merkitys itsenäistymisessä ja aikuistumisessa.