Vammaisten reissaamista ystävien luokse hankaloitetaan

Kirjoitettu: 9.10.2015, Webmaster

Petri Virolaisen blogikirjoituksessa painavaa asiaa: Vammaisten ihmisten reissaamista ystäviensä luokse hankaloitetaan – ainakin sitä yritetään kovasti. Maaliskuusta alkaen VR lakkauttaa junareittejä eivätkä korvaavat yhteydet ole vammaisystävällisiä.

Huolestuneena olen seurannut Liikenne- ja Viestintäministeriön ja VR:n aikeita lakkauttaa junaliikenne kokonaan monilla reiteillä. Maaliskuun lopussa junalla ei enää pääse Seinäjoelta Jyväskylään, Tampereelta Haapamäelle eikä Joensuusta Nurmekseen eikä luonnollisesti väliasemillekaan.

Liikenneministeri Berner on kyllä luvannut, että junien lakkauttamisesta huolimatta joukkoliikenne näillä reittiosuuksilla jatkuu. Nämä reitit aiotaan avata markkinaehtoiselle linja-autoliikenteelle. Moni varmaankin kiljuu riemusta kuultuaan, että kyse olikin vain matkustajien siirtämisestä kiskoilta kumipyörille. Hyväjalkaiset matkustajat, jotka eivät tarvitse liikkumiseensa apuvälineitä, ovat tämän muutoksen suurimmat hyötyjät. Markkinaehtoinen liikenne nimittäin tarkoittaa käytännössä halpabusseja.

Voittajien lisäksi tässä "pelissä" on aikamoinen joukko häviäjiä, ja heitä tappio kirpaisee todella raskaasti. Siinä missä hyväjalkainen pääsee halvimmillaan kolmella eurolla vaikkapa Jyväskylästä Seinäjoelle, monelle vammaiselle tämä muutos tarkoittaa ystävien luokse matkustelun lopettamista. Näin siksi, ettei tuo junaliikenteen alasajon lippuhinnoillaan aiheuttanut halpabussifirma kohtele matkustajia tasapuolisesti. Ainoa apuväline, joka kyytiin kelpuutetaan, on manuaalipyörätuoli ja sekin otetaan kyytiin, jos se mahtuu siihen todella pieneen koloon, joka sille on varattu.

Sähkömopon ja sähkökäyttöisten pyörätuolien käyttäjät ovat armottomasti häviäjiä. Heidän tarvitsemiaan apuvälineitä ei nimittäin oteta halpabusseihin lainkaan. Firma vetoaa tilanpuutteeseen.

Minäkään en tule maaliskuussa enää pääsemään niihin paikkoihin, jotka ovat lakkautettavien junareittien varsilla. Ähtärissäkin minulla on ystäviä, mutta heitä en sitten enää tapaa, koska minunkaan apuvälinettä ei halpabussifirma suostu kyytiin ottamaan. Kolmepyöräinen fillarini, jolla ajoin Keravalta Ouluun, on luokiteltu pyörätuolin kaltaiseksi apuvälineeksi ja saan kuljettaa sitä ilman lisämaksua junissa – siis niillä muutamilla reiteillä, jotka vielä maaliskuun jälkeenkin jatkuvat. Tässä vedotaan kuljetusehtojen kohtaan "polkupyöriä ei hyväksytä matkatavaraksi".

Olen antanut kyseiseen firmaan palautetta ja kertonut fillarini olevan välttämätön apuväline. Annoin mitat ja kerroin sen olevan etupyörien kohdalta litistettynä jopa kaksostenrattaita pienempi. Palautteeseeni he vastasivat, etteivät ota kyytiin edes kaksostenrattaita.

Hieman ihmetyttää, kenelle nuo bussit sitten on tarkoitettu, jos heille ei kelpaa kyytiin kaksostenrattaita työntävät eikä erikoisempia apuvälineitä tarvitsevat vammaiset. Onko todellakin niin, että meidän vammaisten on luovuttava ystävistämmekin, jos juna ei enää kotiasemalla pysähdy, ja bussit on hyväjalkaisia varten?

Taksikortistakaan ei ole apua, koska sillä saa matkustaa vain naapurikuntaan. Jos vammainen siis haluaa käydä jatkossakin ystäviensä luona, maaliskuussa se reissu on tehtävä muuttoautolla ja muutettava sellaiselle paikkakunnalle, jolta vielä junaan pääsee tai pyydettävä ystävä tulemaan muuttoautolla, jos tuo ystävä asuu maaliskuussa lakkautettavan junareitin varrella.

Perinteiset linja-autoliikennöitsijät saavat kyllä kiitosta, koska olen viime aikoina reissannut apuvälineeni kanssa monessa paikassa. Viimeksi tällainen yhdistelmäreissu oli viikonloppuna 19.-20.9.2015, jolloin Kuhmossa vietettiin valtakunnallinen kirkkopyhä. Minun tarvitsi vain lippua varatessani antaa fillarini mitat niin tiesivät ajaa meno- ja paluuvuoron sellaisella autolla, jossa oli riittävän iso tavaratila. Liikennöitsijän kalustossa on myös invabusseja, joihin pyörätuolin käyttäjät nostetaan hissillä. Jos siis olisin liikkunut pyörätuolilla (manuaali/sähkö) tai sähkömopolla, vuoro olisi ajettu sellaisella eli esteettömyys on toteutettu tavaratilan koosta tinkimättä.

Kuhmostakin löytyi uusia ystäviä iso joukko, koska pääsin yöpymään Tukenan Kultakuusen päivätoimintatalo Päivänpaisteeseen, joka toimi myös kaikkien kirkkopyhäkävijöiden lepotilana sunnuntaina. Helpolla meitä vammaisia ei kyllä tulla kohtaloomme alistamaan, koska on monia viranomaisia, jotka puuttuvat vammaisten eriarvoistamiseen. Ehkäpä siis vielä jonakin päivänä halpabussifirmakin ottaa kyytiin vammaiset tarvitsemistaan apuvälineistä riippumatta. Käytännössä heidän on pakko muuttaa toimintansa syrjimättömään suuntaan tai sitten lähtee luvat - olen nimittäin kertonut epäkohdista Ely-keskuksella, joka päättää, mitkä bussifirmat saamme maamme maanteillä ajella.

Kuvia

Kommentoi

Osallistu keskusteluun, ota kantaa ja kerro ajatuksesi!

Täytäthän kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.