Olisitko antanut luvan?

Kirjoitettu: 27.9.2018, KVPS

Miten varmistamme, että jokainen nuori saa oikeanlaista tukea ja apua? Onko meillä saavutettavia vaihtoehtoja kaikille nuorille? Onko nuorilla mahdollisuuksia kokeilla ja oivaltaa sitä kautta?

Erityistä tukea tarvitsevilla nuorilla on vielä matkaa yhdenvertaiseen itsenäistymiseen muiden nuorten kanssa. Itsenäistymisen tukeminen ja oman elämän suunnittelu ovat keskeisinä tekijöinä kaikissa erityistä tukea tarvitsevan nuoren elämän muutosvaiheissa kuten esimerkiksi peruskoulusta jatko-opintoihin siirryttäessä ja lapsuudenkodista muutettaessa. Kehitysvammaisten Palvelusäätiön Elämänmuutostoiminta tukee erityistä tukea tarvitsevia ihmisiä ja heidän läheisiään elämän eri muutosvaiheissa. Pohdimme työssämme usein, että miten varmistamme, että jokainen nuori saa oikeanlaista tukea ja apua? Onko meillä saavutettavia vaihtoehtoja kaikille nuorille? Onko nuorilla mahdollisuuksia kokeilla ja oivaltaa sitä kautta? Suosittelemme seuraaviin linkkeihin tutustumista kaikille vanhemmille:

  • Anna mahdollisuus kokeilla -videossa äiti Kati Palsinajärvi rohkaisee vanhempia arjen pienten asioiden kautta itsenäistymisen tukemiseen. Katso video tästä linkistä.
  • Itsenäistyminen haastaa myös vanhemmuutta. Omille siiville -työkirjan avulla vanhempi voi pohtia, jäsentää ja valmistautua tulevaan elämänmuutokseen lapsen itsenäistymiseen ja lapsuudenkodista muuttamiseen. Lataa työkirja tästä linkistä.

Keskustelimme asiasta Kehitysvammaisten Tukiliiton osallisuustiimin kanssa ja näin syntyi Pia Mölsän kirjoitus Olisitko antanut luvan?

Olisitko antanut luvan?

Mistä nuoruudessa on kyse? Ensisijaisesti siitä, että kokeillaan omia siipiä ilman vanhempien kokoaikaista valvontaa. Sopeudutaan elämään muiden kuin vanhempien kanssa, enenevissä määrin turvautumaan muihin ihmisiin kuin omiin vanhempiin. Irtautumista, sopeutumista, jäsentämistä. Oman identiteetin kasvua. Nuoruusiän tärkeimpänä tehtävänä on itsenäistyä ja kokeilla omia siipiään.

Vanhemmuus on yksi ihmisen tärkeimmistä tehtävistä. Vanhemmuuteen liittyy kilometreittäin tunteita, laidasta laitaan. Sadoittain tarvittavia taitoja ja tuhansittain taitoja joihin ei ole vielä kerännyt osaamista. Yksi tärkein taito on kuitenkin se, että suuntaa ajatuksensa tulevaan. Niin että samanaikaisesti elää hetkessä.

Vanhemmat kasvavat yhdessä lapsen kanssa, ajattelemaan että sinä pärjäät omillasi, osaat ja taidat. Pystyt ja kykenet. Silloin kun perheessä on lapsi tai nuori jolla on kehitysvamma, saattaa vanhempien ajatukset mennä toisenlaisia ratoja. Epävarmuus iskee: Pystyykö nuoreni? Pärjääkö nuoreni? Osaako nuoreni?

Nuoret menevät ja tulevat kodin ulkopuolella. Nuori, jolla on kehitysvamma, jää kotiin. Koska hän ei tiedä vaihtoehdoista? Koska hänellä ei ole syntynyt ajatusta siitä mitä voisi tehdä ilman vanhempia? Koska vanhempi on päättänyt asioita puolesta? Kertonut vain vähän tai ei ollenkaan vaihtoehdoista? Käsitellyt nuorta nuorempana kuin hän onkaan? Ehkä kysynyt mielipidettä, mutta sivuuttanut sen? Pitänyt lähellään, kun pitäisi työntää ulkomaailmaan?

Kehitysvammattomat nuoret kokeilevat omien siipiensä toimivuutta ja omien taitojensa kantamista itsenäisesti, hakevat asioita joista vanhemmat suuttuvat, jotta irtautuminen vanhemmista olisi mahdollista. Päättää itse ja toimii itse. Nuori, jolla on kehitysvamma saattaa toimia toisella tavalla. Tarvita enemmän, jotta voisi toimia samalla tavalla kuin kehitysvammaton nuori. Kaikki nuoret tarvitsevat kuitenkin sitä, että heitä kohdellaan ensisijaisesti nuorina.

Kaikkien nuorten pitää tietää kaikista vaihtoehdoista

Välillä mietin, että olisiko vanhempani antaneet luvan nuoruuden toilailuihini. Luultavasti eivät, kaikesta siitä he eivät tänä päivänäkään tiedä. Hyvä näin. Nenäkorun hankin vasten vanhempieni ohjeita, ja kuuntelin samaan syssyyn haukut päätöksestäni. Tällä tuli niin sanotusti happea väliimme. Happi on se mitä tarvitaan myös vanhempien ja nuoren, jolla on kehitysvamma, väliin.

Hapen antaminen vaatii rohkeutta ja uskallusta. Luottamusta siihen, että siivet kantavat. Hapen antaminen on vähän kuin vapaapudotus kalliolta, avautuuko laskuvarjo kun sen pitäisi avautua? Parhaiten tätä happea lisätään sillä, että nuoren omaa päätöstä ja mielipidettä kunnioitetaan, vaikka se ei olisikaan kaikista paras. Kerrotaan kaikista (siis ihan kaikista) vaihtoehdoista. Ei pidetä lähellä vaan työnnetään ulkomaailmaan kokeilemaan omia siipiään.

Elämä kolhii meitä kaikkia tavalla tai toisella. Tärkeää on kuitenkin oppia niitä taitoja, että pääsee ylös kolhujen jälkeen. Erään nuoren naisen äidin sanoin ” Parasta mitä vanhempi voi lapselleen tarjota on elämässä pärjäämisen taito. Lue lisää tästä linkistä.

Pia Mölsä

kuva: Viitasaaren aikuistuvien nuorten viikonlopun vanhempien ja nuorten yhteinen keskusteluhetki

Kuvia

Kommentoi

Osallistu keskusteluun, ota kantaa ja kerro ajatuksesi!

Täytäthän kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


Lisätietoja