Kun Possuklaani matkusti Kathmanduun

Kirjoitettu: 7.2.2019, KVPS

Petri Virolainen lähti edustamaan Suomea joulukuussa Nepaliin. Hyppää mukaan hykerryttävään seikkailuun Petrin ja Possuklaanin matkaan!

Pääsin matkustamaan Nepaliin Possuklaanini kanssa joulukuussa 2018. Tässä kertomus vaiherikkaasta matkastamme.

Miten kaikki alkoi?

Heinäkuisena kesäpäivänä Kesäkoti Aitorannassa omaa tarinaani ja pyöräilyreissuistani kertoessani paikalle tuli ACCAC Finlandin edustaja Kirsi Mustalahti. Hänellä oli mukanaan ACCAC Nepalin presidentin lähettämä kutsu Kathmandussa pidettävään konferenssiin, jonne minut toivottiin mukaan kertomaan kokemuksistani. Alkusyksyn aikana selvittelimme eri rahoitusvaihtoehtoja, koska muista ACCAC-maista poiketen Nepali ei voinut maksaa osallistujien matkoja siellä olleen Kathmandua ravistelleen maanjäristyksen myötä.

Matkakuume nousee

Muutama kuukausi ennen konferenssia sain tiedon, että minulle sekä avustajalle on järjestynyt rahoitus. Sitten vaan avustajan paikka hakuun, ja muutaman viikon kuluttua tulikin tieto, että sopiva ehdokas on löytynyt. Vajaa pari kuukautta ennen reissua tuo ehdokas kuitenkin ilmoitti, ettei olekaan käytettävissä. Hetken näytti, että tähän tämä reissu sitten tyssäsikin, mutta onneksi uusi avustaja löytyikin sitten hyvin nopeasti “sisäpiirin tietoja” hyödyntäen. Pääsimme varaamaan lennot ja pitämään tämän henkilön kanssa reissun valmistelupalaverin. Valmistelut nostivat matkakuumeen Possuklaanissakin sellaisiin lukemiin, ettei paistimittarissakaan enää asteikko riittänyt!

Matkavalmistelut

Lentojen varaamista seuraava vaihe oli yhteydenotto terveyskeskukseen, jossa laitettiin kaikki reissussa tarvittavat rokotukset kuntoon. Lähtöä edeltävällä viikolla tilasin nettivaluuttapalvelusta Helsinki-Vantaan noutopisteeseen kasan USD-valuuttaa, koska se oli Nepalissa euroja kovemmassa kurssissa eikä paikallista valuuttaa Intian rupioita voinut vaihtaa Suomessa. Niitä ei nimittäin saa tuoda Nepalista pois. Muutama päivä ennen lähtöä kysyin valitsemamme lentoyhtiön Facebook-sivulla, saisiko Possuklaanin projektipäällikkö Herra Pullero tulla matkustamoon muiden klaanilaisten reissatessa ruumassa. Pullero sai matkustamoluvan, mikä osaltaan helpotti muiden klaanilaisten reissaamista ruumaan menevien tavaroiden kanssa.

Matkalla

Sunnuntaina 9.12.2018 matkamme kohti Kathmandua alkoi. EU:n ulkopuolelle reissatessa on ensiarvoisen tärkeää ehtiä ajoissa kentälle, joten en ottanut klaanin kanssa pienintäkään riskiä, että junaliikenteen jumittamisen vuoksi myöhästyisimme lennolta. Menimme Keravalta Helsinki-Vantaalle taksilla. Turva- ja passintarkastukset läpäistyämme pääsimme lähtöportille, ja siellä meidän piti hetki odottaa koneeseen pääsyä.

Matkan ensimmäinen osuus oli Helsinki-Doha, ja tällä osuudella Pullerolle oli järjestynyt ikkunapaikka eli hän oli todellinen VIP (Very Important Pig). Tukevan 13 000 metrissä nautitun À la carte -listalta valitsemamme lentokoneillallisen jälkeen saimme nukutuksi n. 3 tuntia ennen aamiaista ja laskeutumisvalmisteluiden alkamista. Dohassa edessä oli taas uusi turvatarkastus. Dohasta kohti Kathmandua ilmoille noustuamme olikin jo taas aika pistellä lisää aamiaista napaan. Puolessa välissä lentoa oli sitten jo lounasaika.

1. päivä: Perillä

Kathmanduun laskeuduttuamme ja Nepalin viisumit saatuamme pääsimme hakemaan ruumatavarat. Tribhuvanin kansainvälisellä lentoasemalla törmäsimme sellaiseen käytäntöön, jollaista ei taida olla missään muualla – turvatarkastus läpivalaisuineen ja metallinpaljastimineen saapuville matkustajille. Tällä ilmeisesti halutaan varmistaa se, ettei Nepaliin tule mitään luvatonta.

Lentoasemalta ulos päästyämme meitä vastassa oli ACCAC Nepalin edustajat, jotka antoivat meille leit kaulaan. Ryhmäkuvan ottamisen jälkeen matkamme kohti hotelli Yak & Yetiä alkoi. Tavarat huoneeseen vietyämme possujen ja avustajani kanssa siirryimme taksilla Thamelin alueelle hotelli Highlander Innin terassille, jossa possuklaani esittäytyi järjestäjille. Päivällistä syödessämme kävimme läpi konferenssipäivien ohjelmaa.

2. päivä: Koululaisia ja kynttilänvaloa

Pikkubussi tuli hakemaan meidät hotellilta, ja matkamme kohti Kathmandun maaseutua alkoi. Vaikka matkaa ei ollut kuin n. 20 km, kesti se silti reilun tunnin, koska keskustan liikenne on tukkoista ja maanteillä bussilla ei voinut ajaa yli 20 km/h.

Tutustuimme paikalliseen kouluun. Samdong International on Korealainen koulutusorganisaatio, jolla on toimipiste Kathmandun lisäksi monissa Aasian maissa.

Aamupäivällä pääsimme seuraavaan esikoululaisten esityksiä, ja pääsimmepä myöskin leikkeihin mukaan, ja lounaan jälkeen possut hyppäsivät kassistaan ja esittäytyivät näille esikoululaisille. Seuraavaksi possut esittäytyivät hieman isommille koululaisille, ja possuesittelyn lisäksi meillä oli ohjelmassa Pirkko Uiton esitys “Kuka lohduttaisi nyytiä” ja Pekka Heikkisen esittämä monologi “Näillä mennään”.

Koululaisten saatua eväspaketit mukaansa kotiin oli aika valmistautua illalliseen. Tästä tulikin oikea kynttiläillallinen, koska Nepal säännöstelee maaseudun sähkönjakelua eikä illalla enää valot toimineet. Vessaan mennessäkin piti kytkeä kännykkä taskulampputilaan, jotta sinne sai edes jonkinlaista valaistusta. Kynttiläillallisen jälkeen oli aika hypätä taas bussiin, ja matkustaa takaisin hotellille.

3. päivä: Konferenssin virallisempi osuus ja riksakyyti

Keskiviikkona ei tarvinnut lähteä kukonlaulun aikaan matkustelemaan minnekään, koska konferenssin virallinen osuus pidettiin hotellimme kokoustiloissa. Ennen konferenssipäivän alkua oli hyvin aikaa käväistä kylpyläosastolla.

Konferenssitiloihin siirryttiin turvatarkastuksen kautta. Turvatarkastus johtui siitä, että konferenssin avauspuheen tuli pitämään Nepalin varapresidentti. Avajaisjuhlallisuuksien ja lukuisten tanssiesitysten jälkeen oli aika siirtyä lounastamaan. Suuren väkimäärän vuoksi lounas oli Stand Up eli istumapaikkoja ei ollut, mutta onneksi possuklaanilla oli oma pöytä siinä konferenssisiivessä, ja pääsin siihen Pulleron ja kumppaneiden kanssa syömään.

Lounaan jälkeen oli oman puheenvuoroni aika. Puhuin suomeksi ja seinälle heijastettiin englanninkieliset tekstit. Kaikkien puhujien maksimipuheajaksi oli määrätty 15 minuuttia eli puhujan edessä oli ajannäyttäjät, jotka näyttivät puheen edetessä kylttejä 10-5-0. Nollan kohdalla piti lopettaa ja kiittää yleisöä. Tästä aikarajasta johtuen possuklaanin esittelyä ei voinut pitää suuressa salissa vaan klaanilaisiin pääsi tutustumaan käytäväpöydällä.

Puheenvuoroni jälkeen possupöydän luona kävikin sitten melkoinen vilske – mm. ACCAC Egyptin edustaja kävi pyytämässä minut ja klaanin heidän tapahtumaansa, joten matka tuohon pyramidien maahan on jollakin aikavälillä tiedossa. Päätösseremonioiden jälkeen oli aika syödä päivällinen. Tällä kertaa pöytäpaikat oli katettu kaikille, koska “väen vähetessä pidot paranivat” eli osa konferenssivieraista ei jäänyt päivälliselle.

Possut jäivät jo huoneeseen sorkkiaan oikaisemaan, ja itse lähdimme sitten vielä kaupungille paikallisia oluita maistelemaan. Baarista lähtiessämme riksakuski kurvasi paikalle kuin tilauksesta. Koska pyöräilytempausteni ansiosta nyt Kathmandussa oltiin, palasimme riksakyydillä hotellille. Tämä osoittautuikin tosi viisaaksi valinnaksi, koska autot jumittivat ruuhkassa. Riksalla pääsimme “heittämällä” hotellille: Matka, johon autolla olisi mennyt 15-20 minuuttia, suhahti riksalla 5 minuutissa.

4. päivä: Kaupunkikierros ja kovat desibelit

Torstai alkoi opastetulla kaupunkikierroksella. Ensin suuntasimme Apinatemppeliin, jossa muutamalta matkaseurueemme jäseneltä vietiin juomapullo – Apina tuli takaapäin, ja sitten pullo olikin jo korkealla puussa, ja “Kippis!”. Apinatemppeliltä jatkoimme sitten Unescon perintökohteille, jotka olivat maanjäristyksen jälkeen remontin alla. Tällä alueella sijaitsee myös elävän Kumari-jumalan temppeli, jossa ei saa kuvata lainkaan silloin, kun Kumari näyttäytyy.

Kiertoajelumme loppupuolella kävimme vielä Buddhalaisten Stupa-temppelillä, jossa kuka vain voi soitella kelloja, ja tämän jälkeen vielä köyhille oppilaille tarkoitetussa Samata Schoolissa. Ostosten jälkeen jäävien Intian rupioiden osoite oli selvä.

Sitten siirryimmekin jo Gokarna House -ravintolaan viettämään konferenssin päätöstilaisuutta. Ravintolassa possuilla oli oma pöytänsä, jossa Pulleron ja kumppaneiden kanssa pääsi jutustelemaan. Päivällisen jälkeen alkoivat riehakkaat päättäjäisbileet - ehkä hieman liiankin riehakkaat. Järjestäjät eivät varmaan olleet kuulleetkaan mistään aistiyliherkkyyksistä, koska desibelimittariin tuli sellaiset lukemat, jotka olisivat olleet monelle autisminkirjon henkilölle liikaa. Kun desibelimittari oli jo puolen tunnin ajan näyttänyt lukemaa 100-120, jätimme ravintolan taaksemme ja lähdimme hotellille.

5. päivä: Ostospäivä

Tämän päivän olimme rauhoittaneet shoppailulle. Ostosten tekoa helpottaaksemme siirryimme viimeiseksi yöksi hotelliin Thamelin ostoskadun varrelle. Ensimmäisenä ostoslistalla oli 50 postikorttia (Suomen postimaksuhinnoilla ei olisi tullut mieleenkään moisen nipun lähettäminen). Seuraavasta puodista lähti sitten mukaan aikamoinen läjä pipoja. Kun kassi oli pullollaan, oli aika viedä välillä tavarat hotellille ja etsiä jokin hyvä lounaspaikka. Koska tuliset nepalilaiset sapuskat olivat jo hieman kitalakea kärventäneet, oli aika syödä italialaisessa ravintolassa pizzaa. Sitten vielä lisää ostoksia, mm. paikallista olutta sekä nepalilaista suklaata, ja päivällisellä kävimme ravintolassa, jossa oli pyöreä avotakka keskellä salia. Tällä kertaa kärsään meni Fish&Chips-annos.

6. päivä: Lahjoitus ja kotia kohti

Lauantaina 15.12.tämä mahtava reissumme alkoi olla kotimatkaa vaille tehty. Ennen kentälle lähtöä annoin ACCAC Nepalin edustajalle tuon valtaisan postikorttinippuni sekä rahat postimerkkeihin, jotta hän hoitaisi ne postiin. Lopuksi annoin sitten kaikki ylijääneet Intian rupiat Samata Schoolille lahjoitettavaksi. Moni muukin seurueemme jäsen teki saman ratkaisun. Sitten olikin jo aika ottaa taksi ja suunnata kentälle. Helsinkiin saavuimme melkein tunnin etuajassa, koska A330:lla oli niin hyvä myötätuuli takanaan. Ennen taksimatkaa kotiin kävimme vielä lentokentän baarissa nostamassa maljat onnistuneen reissumme kunnia

Blogin kuvat: Kirsi Mustalahti ja Johanna Huhtala

P.S. Petri on kiertänyt kertomassa Nepalin matkakuulumisia jo monissa ryhmäkodeissa ympäri Suomea toimien samalla ystävyyden lähettiläänä Jotta kukaan ei jäisi yksin -hankkeessa. Lue lisää hankkeesta tästä linkistä.

Kommentoi

Osallistu keskusteluun, ota kantaa ja kerro ajatuksesi!

Täytäthän kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


Lisätietoja