Lepää lähellä

Kirjoitettu: 13.3.2019, KVPS

Varjosta valoon -blogisarjan toisessa kirjoituksessa Katariina Pelkonen avaa parisuhdetta erityislapsiperheessä ja haastaa meidät pieneen tekoon, jolla voimme yksinkertaisesti vahvistaa yhteyttä puolisoiden välillä.

Pitäessäni taannoin parisuhde-lauantaita, oli yksi asia, joka jäi erityisesti mieleeni. Kun perheessä on sairautta, erityisen tärkeäksi käyvät parisuhteen kannalta ne pienet hetket, jolloin puolisoilla on mahdollisuus levätä toistensa lähellä. Kun lapset leikkivät, tai kun lapset ovat menneet nukkumaan.

”Miksi emme tee sitä useammin, sehän ei vaadi meiltä mitään?” Yksi pariskunta pohti ääneen.
Niinpä. Miksi niin usein ajattelemme, että parisuhteen ylläpitämisen pitäisi olla kovin vaikeaa ja yllätyksellistä. Loppupeleissä parisuhde rakennetaan arjessa; aamun ja illan toivotuksissa, hyvän unen toivotuksissa ja lähtösuukoissa.

Mikä onkaan sen parempaa kuin saada käpertyä toisen kainaloon hakemaan lohtua pitkän päivän päätteeksi? Osaamme tarjota lapsillemme syliä ja turvaa, mutta harmittavan usein väsyneenä ja turhautuneena puolison syli voi tuntua liian etäiseltä.

Kun perheeseen syntyy erityislapsi, muuttuvat parisuhteen eri osa-alueet huomattavasti. Eniten erityislapsen vanhemmuus muuttaa parisuhteen arkea. Kotitöiden jakaminen, oma aika ja harrastaminen kokevat muutoksen. Myös lapsen erilaiset hoitotoimenpiteet ja tarpeet määrittävät eri tavalla arjen toimintaa kuin aiemmin. Yhteinen aika voi olla todella vähäistä, tai sitä ei ole käytännössä yhtään.

Erityislapsen vanhemmuudella on usein vaikutusta myös vanhempien keskinäiseen vuorovaikutukseen, tunneyhteyteen ja seksuaalisuuteen. Kun arki on raskasta, puolisoa ei jaksa huomioida arjessa. Tämä heikentää yhteyttä pariskunnan välillä. Vuorovaikutus muuttuu pikkuhiljaa etäiseksi, ja usein erityislapsierheessä voidaan kokea, että ollaan enää vain kämppiksiä. Tai äiti ja isä, joiden pääasiallinen tehtävä on huolehtia lapsista.  Parisuhde unohtuu arjen alle. 

Parhaimmillaan parisuhde toimii erityislapsiperheessä tukena ja turvana. Yhdessä on helpompi selvitä kuin yksin. Mitä jos tänään kokeilisit ottaa vaikka vain minuutin mittaisen ”lepää lähellä”- haasteen kumppanisi kanssa? Lupaan, että se aika ei mene hukkaan.

Katariina Pelkonen

Kirjoittaja toimii asiantuntijana Parisuhdekeskus Katajan Tukea parisuhteeseen, kun perheessä on sairautta -toiminnassa.

___________________________________________________________________________________

Varjosta valoon – viiden blogikirjoituksen sarja pohjautuu KVPS:n koordinoiman ja pääosin järjestöistä koostuvan Pähkinänsärkijät -verkoston toteuttamaan erityislapsiperheiden vanhemmille suunnattuun kyselyyn parisuhteesta ja vanhemmuudesta. Kysely selvitti vanhempien pelkoja, huolia, kuormittavia tilanteita, voimavaroja, selviytymistä ja eron jälkeistä vanhemmuutta. Kyselyyn vastasi 324 erityistä tukea tarvitsevan lapsen vanhempaa touko-kesäkuun 2018 aikana.

Pähkinänsärkijät-verkostoon kuuluu Kehitysvammaisten Palvelusäätiö, Ensi- ja turvakotien liitto, Tampereen ensi- ja turvakoti ry, Setlementti Tampere, Leijonaemot ry, Parisuhdekeskus Kataja, Tampereen evankelisluterilainen seurakunta, Kehitysvammaisten Tukiliitto ry sekä ViaDia ry.

Kommentoi

Osallistu keskusteluun, ota kantaa ja kerro ajatuksesi!

Täytäthän kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.