Jokaisella on oikeus elää omaa elämää arvokkaaseen loppuun saakka

Kirjoitettu: 11.10.2016, Webmaster

Asiantuntijaryhmämme jäsen Sami Naumanen pohtii blogissaan elämän suuria kysymyksiä: vanhenemista ja kuolemaa.

Vanhuus on asia, jota olen miettinyt paljon. Vahvimmin ajatuksiin ovat nousseet ihan perusasiat, eli itselle tärkeistä asioista kiinni pitäminen. Haluaisin itselleni ja puolisolleni arvokkaan ja mahdollisimman itsenäisen vanhuuden.

Itsestä täytyy pitää huolta

Toivon, että saisin elää terveenä ja voisin kerätä kokemuksia erilaisista reissuista.  Pyrin ennaltaehkäisemään terveysongelmat, jotta voisin elää terveenä vanhuuttani. Käyn terveystarkastuksissa ja hammaslääkärissä säännöllisesti. Terveysongelmat usein seuraavat toinen toistaan ja sitä kierrettä en haluaisi antaa tulla. Sairaiden iäkkäiden kohdalla mietin, että olisiko ensimmäiset oireet pitänyt hoitaa jo heti alussa, niin olisi voinut pysyä terveempänä. Joskus lääkärit tuntuvat vähättelevän ihmisten vaivoja, mikä voi johtaa siihen, ettei itsestä pidetä tarpeeksi hyvää huolta.

Haluan hyvää, itsenäistä elämää

Tällä hetkellä vietän vapaa-aikaa käymällä teatterissa ja laivalla. Samoja asioita haluaisin tehdä vanhempanakin. Muuten ei ole helppoa miettiä, mitä vanhempana tekisi. Voisi olla kiva harrastaa jotain. Ikääntyessä pitäisi olla joku paikka mihin mennä, ja jossa on jotain järkevää toimintaa. Tekemisellä pitäisi olla tavoite. Sen pitäisi kohottaa ihmisen mielialaa ja pitää virkeänä.

Ihmisen pitää voida kokea olevansa tärkeä, vaikka onkin eläkkeellä. Ettei tulisi mieleen, että pitäisi kuolla nopeasti pois eikä olla yhteiskunnan riesana. Omatoimisia ryhmiä pitäisi enemmän luoda ja mainostaa ja ne olisi hyvä olla heloposti löydettävissä.

Haluaisin pitää kiinni mahdollisimman itsenäisestä asumisesta ja säilyttää itsenäisen elämänkulun. Haluan pitää määräysvallan kaikkiin kodin askareisiin ja omaan tyyliin liittyen. Täten pystyy tietämään, missä mennään. Myös raha-asioista haluaisin huolehtia itsenäisesti.

Mitä jos toinen meistä jää yksin?

Parisuhteessa tulevaisuutta täytyy miettiä molempien kannalta. Vanhuudessa minua pelottaa ainoastaan puolison kuolema tai hänen jääminen yksin, jos minulle sattuu jotain. Mietin, pitäisikö siihen varautua paremmin. Ettei toinen jäisi pulaan, vaan hän voisi nauttia vanhuuden päivistä. Itse uskoisin selviäväni yksinkin ja osaisin pyytää apua, mutta puolisosta olen kovin huolissani. Tulevaisuuteen olemme varautuneet säästämällä rahaa, jotta talous ei pääsisi notkahtamaan ja voisimme nauttia onnellisesta vanhuudesta.

Sitten jos en enää pärjää omillani

Minusta jokaisella ihmisellä tulisi olla tasa-arvoisesti oikeus hyvään hoitoon ja arvokkaaseen kuolemaan. Jos en enää pärjää omassa kodissa tuettunakaan, haluaisin muuttaa vanhainkotiin, jossa saisi olla vähän luksus-tunnelmaa. Se olisi rennon letkeä asumisyksikkö, jossa olisi iloisia värejä, kuntosali ja tiloja, joissa voisi harrastaa erilaisia asioita, kuten kuunnella musiikkia ja keskustella siitä. Tulisi olla myös tunnelmallinen ruokasali, joka takaisi nautinnollisen ruokahetken. Ruoka olisi tietysti herkullista ja toiveiden mukaista. Siellä olisi yhteisö, jossa ei tarkkailtaisi toinen toisiaan vaan pidettäisiin huolta. Olisimme muiden kanssa yhtenäinen porukka, joka voisi avoimesti keskustella ja oppia toinen toisiltaan. Yhteen hiileen puhaltaminen on tärkeää: Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta.

Kommentoi

Osallistu keskusteluun, ota kantaa ja kerro ajatuksesi!

Täytäthän kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.