Henkilökohtainen apu kehittyy – enimmäkseen hyvään suuntaan!

Kirjoitettu: 26.11.2018, KVPS

Henkilökohtaisen avun päivät ovat tärkeä vuosittainen tilaisuus. Lauri poimi päivien kiinnostavimmat näkökulmat blogikirjoitukseensa.

Olin marraskuun 7. ja 8. päivä Henkilökohtaisen avun päivillä Helsingissä ja tässäpä tuoreet kuulumiset tapahtumasta. Päivillä kaikki puheenvuorot olivat mielenkiintoisia ja tärkeitä, poimin näitä ajatuksia lähinnä kehitysvammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien ihmisten osallisuuden näkökulmasta.

Henkilökohtaisen avun merkitys kasvaa digitalisaation edistyessä

Näkövammaisten Keskusliiton toiminnanjohtaja Sari Loijas halusi erityisesti nostaa esiin digitalisaation merkityksen avauspuheenvuorossaan. Hänen mielestään on hienoa, että avustajapäätökset ovat kasvaneet ja niitä tehdään yli 20 000 tällä hetkellä vuosittain. Kuitenkin on vielä paljon haasteita esimerkiksi jatkuvasti etenevän digitalisaation kanssa. Varsinkin kun peruspalvelut toteutetaan yhä useammin digitaalisten kanavien kautta, on esimerkiksi henkilökohtaisen avun merkitys usein korvaamaton.

Vammaisten lasten osallisuuteen palveluiden suunnittelussa on kiinnitetty huomiota

VamO-hankkeesta Ylva Krokfors toi esiin hienoja työkaluja, esimerkiksi vammaisen lapsen kuulemiseen, jotka hanke on koonnut. Tutustu työkaluihin tästä linkistä. Vammaissosiaalityössä asiakkailta hankkeessa tehtyjen huomioiden mukaan puuttuu usein ennakkovalmistautumismateriaalia, esimerkiksi toimintakyvyn arviointiin, toiveisiin ja tarpeisiin liittyen. VamO-hankkeessa on kehitetty ja koottu hyviä, toimivia malleja ennakkokartoitukseen, kuten Rovaniemellä, jossa ohjaaja ja asiakas kartoittavat ensin toimintakykyä Kykyri-lomakkeen avulla ja sitten tiedot siirretään ammattilaisen lomakkeelle, ja Eksotessa on laajemmin palveluntarpeen arvioinnissa sama käytäntö. Tiedoksi muuten, että Kehitysvammaisten Palvelusäätiön on tuottanut Näin minä pärjään -kirjan, joka on laaja selkokielinen ja kuvallinen elämänsuunnittelun ja toimintakyvyn arvioinnin väline.

Toin esille, että esimerkiksi puhetta korvaavien menetelmien koulutusta olisi hyvä olla jo sosiaalityöntekijän peruskoulutuksessa yliopistossa. Kun kamppaillaan resurssipulassa niin tämä varmasti hyödyttäisi vammaistyössä. Ylva Krokfors lupasi omalta osalta vielä asiaa eteenpäin.

Läheinen ja kaupunginvaltuuston jäsen Noora Koponen Espoosta piti hyvän puheenvuoron. Hän kiitteli VamO-hanketta ja työkalupakkia etenkin kommunikaation näkökulmasta. Hankkeen kautta sosiaalityöntekijät voivat saada kommunikaatio-osaamista ja lapset saadaan mukaan päätöksentekoon esimerkiksi henkilökohtaiseen apuun liittyen. Noora Koponen, kaupunginvaltuuston jäsenenä, nosti esille, että henkilökohtaisen avun lisäksi kaupungilla on myös olemassa muitakin osallistavia palveluita.

Ja niinhän niitä onkin kaikissa kunnissa. Olisikin kiinnostavaa tietää, miten eri kunnissa osallistavat palvelut ovat käytössä ja miten niitä rakennetaan yksilölähtöisesti. Kyseessä on kuitenkin aika moninainen palvelujen kokonaisuus: sosiaalista kuntoutusta, asumispalveluja, päivätoimintaa, lyhytaikaista avustajapalvelua, tukihenkilötoimintaa jne. Olisi mukavaa kuulla onnistuneita kokemuksia, miten tämä paletti saadaan toimimaan osallisuutta tukevasti ja yksilölähtöisesti. Olisi myös mukavaa kuulla, miten kunnissa kuullaan henkilöitä, jotka käyttävät vaihtoehtoisia kommunikaatiotapoja. Tulevatko he kuulluksi?

Henkilökohtaisen budjetoinnin avulla on mahdollisuus yksilöllisempään tukeen ja palveluihin

Henkilökohtainen budjetointi on ajankohtainen aihe myös henkilökohtaiseen apuun liittyen. Henkilökohtaisen budjetoinnin avulla on mahdollisuus aiempaa yksilölähtöisemmin koostaa sosiaali- ja terveyspalveluja. Budjetointi on vielä pilotointivaiheessa, mutta jo nyt on paljon esimerkkejä siitä, miten sen avulla on pystytty räätälöimään mielekkäämpiä osallisuutta tukevia palvelukokonaisuuksia. Esimerkiksi päivätoimintaa on voitu muuttaa henkilökohtaisen avun turvin toteutettavaksi harrastuksiin osallistumiseksi. Vammaissosiaalityön näkökulmasta kuultiin puheenvuoroja, jotka olivat rohkaisevia siinä mielessä, että keskusteluyhteyttä asiakkaisiin on saatu edistettyä henkilökohtaisen budjetoinnin avulla. ”Vihdoinkin te kerroitte!” ”Vihdoinkin te kuuntelitte!”

On kuitenkin suhtauduttava henkilökohtaiseen budjetointiin myös tarvittavan kriittisesti. Aina se ei ole kaikkiin tilanteisin ja kaikille ihmisille paras ratkaisu. Sosiaalityöntekijä Hanne-Marie Leppäranta kertoi, että ensimmäinen budjetointisuunnitelma ei useinkaan myös ole se, joka jää pysyväksi, vaan suunnitelmia pitää täsmentää kokemusten ja tarpeiden mukaisesti. Tämänhetkinen tavanomainen käsittelyaika ei myöskään aina taivu muutosten tekemisen tarpeeseen. Tämän takia onkin sovittava asiakkaan kanssa yhteistyössä, miten sovitaan asiat niin, että ne sujuvat kaikkien kannalta – ja mitkä asiat on järkevää toteuttaa henkilökohtaisella budjetoinnilla ja mitkä asiat on järkevää toteuttaa jollakin muulla tavoin.

Henkilökohtaisen avun järjestämistavat ovat myös eri asemassa. Leppäranta kertoi, että henkilökohtaista budjetointia ei voi käyttää rahapalkkion maksamiseen, joten hyvälle avustajalle ei voi maksaa palkkaa työnantajamallilla toimittaessa.Uhkakuvina maalattiin, pystytäänkö tarjoamaan yhdenvertaisesti palveluita eri puolilla Suomea ja myös resursseista kannettiin huolta palvelun käyttäjien kasvaessa. Pelättiin myös sitä, osataanko ennakoida riittävästi kaikkia tärkeitä asioita, vai tuleeko yllätyksiä palvelua enemmän käytettäessä.

Paljon oli puhetta kuitenkin myös siitä, että henkilökohtainen budjetointi haastaa vammaissosiaalityötä asennemuutokseen ja asiakaslähtöisyyteen. Budjetointi auttaa miettimään ihmisen kokonaistilannetta. Tätä kautta päästään siihen, mitä hän tosiasiallisesti tarvitse, eikä siihen, mitä tietyn toiminnon kautta on mahdollista tarjota. Keskeistä on kuitenkin, että on mahdollisuus valita palvelut toteutettavaksi myös jollakin uudella tavalla.

Illalla jatkettiin Kynnyksen Pantterisalissa henkilökohtaisesta budjetista keskustelutilaisuudessa. Mieleen jäi erityisesti Tom Brandtin ja hänen sisarensa Christinan puheenvuoro henkilökohtaisesta budjetoinnista, jolla järjestetyt palvelut olivat mahdollistaneet Tomille entistä enemmän elämään mielekästä sisältöä esimerkiksi harrastuksiin osallistumisen tukemisen kautta. Tom on aikaisemmin asunut muun muassa vuosia laitoksessa, ja hän kokee nykyisen elämänsä huomattavasti entistä mielekkäämmäksi. Iltatapahtuman järjesti Kynnyksen assistentti.info yhteistyössä Kehitysvammaisten Palvelusäätiön ja Honkalampi-Säätiön ESE-keskuksen kanssa.

Mikä henkilökohtaisen avun järjestämistapa on paras? Yksi sopii yhdelle, toinen toiselle

Palatakseni päivän tapahtumiin nostan esille mielenkiintoisen paneelikeskustelun Henkilökohtaisen avun palvelut kuntarakenteen muutoksessa. Vammaistyön johtaja Helsingin kaupungilta Katja Raita kertoi, että hän kannattaa työnantajamallia henkilökohtaisen avun järjestämisessä huolimatta siitä, että Helsinki on vahvasti viime vuosina panostanut palvelusetelimalliin. Hänen mukaansa työnantajamalli tukee malleista parhaiten itsemääräämisoikeutta.

Mielestäni näin varmasti onkin ainakin niiden henkilöiden kohdalla, jotka pystyvät työnantajamallia toteuttamaan ja kantamaan sen mukanaan tuoman vastuun. Esimerkiksi kehitysvammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien ihmisten kohdalla voi kuitenkin olla niin, että esimerkiksi palvelusetelimalli toimii heidän kohdallaan parhaiten. Paljon riippuu tietenkin palveluntuottajasta ja siitä, miten asiakkaan työnjohtajuutta ja itsemääräämisoikeutta tuetaan. Keskeistä on, että palveluntuottaja pystyy tarjoamaan avustajia, joilla on vankka arvopohja ja ammattitaito toteuttaa työtään. Tärkeää on myös se, että avustaja ei vaihdu jatkuvasti ja että varaamiskäytänteet toimivat sujuvasti ja joustavasti. Pirjo Mäkisalo Spesiosta totesikin osuvasti, että lain henkeä pystyy toteuttamaan kaikilla järjestämistavoilla, myös palvelusetelillä. Toki työnantajamalli on järjestämistavoista maksajalle ainakin lyhyellä tähtäimellä edullisin, mikä saattaa olla yksi syy sen suosioon. Tämän näkökulman toi esille sosiaalityöntekijä Hanne-Marie Leppäranta.

Pirjo Mäkisalo ja Sanna Ahola THL:stä visioivat, että työnantajamalliin liittyvän tuen lisäksi henkilökohtaisen avun keskuksista voisi tulevaisuudessa saada neuvontaa myös muihin järjestämistapoihin liittyen.Heitän ajatuksen, voisiko lisäksi ajatella, että maakunnat voisivat tilata palveluja järjestöiltä? Järjestöt voisivat esimerkiksi toteuttaa henkilökohtaiseen apuun liittyvää neuvontaa vaikkapa osana henkilökohtaisen budjetointiin liittyvää ohjausta. Tai voisimme olla mukana tuomassa osaamistamme yhteistyössä muiden ohjauspalveluja järjestävien toimijoiden kanssa. Kehitysvammaisten ihmisten hyväksi toimivista järjestöistä löytyy esimerkiksi osaamista osaamisalueisiimme liittyen, kuten yksilöllinen elämänsuunnittelu, AAC-menetelmät ja päätöksenteon tukeminen. Sanna Ahola kertoi kuitenkin, että henkilökohtaisen avun neuvontapalvelua järjestäisi maakunnan ulkopuolinen kolmas osapuoli, esim. henkilökohtaisen avun keskus tai järjestö, liittyy juridinen asia, että velvollisuus riittävän ohjauksen tarjoamiseen on maakunnalla itsellään. Työnantajana toimiseen liittyvä oikeudellinen ja työsuhdeneuvonta ovat myös selvitettäviä asioita.

Valmennusta ja tukea?

Sanna Ahola puhui henkilökohtaisen avun päivillä myös uudesta vammaislain esityksestä. Siihen sisältyy Valmennus ja tuki -niminen lainkohta. Valmennus ja tuki -lakiesitys pitää sisällään monta eri tarkoitusta. Ajatus on, että kyseessä olisi sopeutumisvalmennuksen kaltainen laki, joka pitäisi sisällään muun muassa asumisvalmennusta, henkilökohtaisen avun käytön opettelua ja kommunikaatiopetusta. Henkilökohtaisessa avussa säilyy näillä näkymin niin sanottu voimavararajaus, jonka mukaisesti hakijan on kyettävä ilmaisemaan oma tahtonsa ainakin avun sisällöstä ja tarkoituksesta. Valmennuksen ja tuen avulla olisi mahdollista toteuttaa henkilökohtaisen avun tyyppistä avustusta myös henkilöille, jotka eivät kykene ilmaisemaan (ymmärtämällämme kommunikaatiotavalla, oma lisäys) omaa tahtoaan. Valmennuksen ja tuen avulla avustajalla tai työntekijällä olisi henkilökohtaista apua enemmän toiminnanohjauksellinen rooli. Raja näiden kahden avustajamallin välillä olisi kuitenkin liukuva. Valmennus ja tuki olisi joka tapauksessa niin sanotun tuetun päätöksenteon mahdollistava palvelu.

Osa valmennuksesta ja tuesta olisi kuitenkin määrärahariippuvaista toimintaa, toisin kuin henkilökohtaisessa avussa, joka on nimenomaan subjektiivinen oikeus. Onko siis olemassa riski, että kehitysvammaisille ihmisille myönnettävän henkilökohtaisen avun kriteerit nousevat ja valmennusta ja tukea saa vain pieni osa tukea tarvitsevista ihmisistä? Entäpä missä määrin valmennusta ja tukea voidaan myöntää? Missään en ole nähnyt tuntimääriä tai muita tarkempia kriteerejä. Jos lakiesitys jää näin ympäripyöreäksi, se ei vielä nähdäkseni velvoita järjestämään tätä palvelua. On kuitenkin hienoa, että valmennus ja tuki voisi olla tarkoitettu myös perheenjäsenille muuttuvissa elämäntilanteissa, esimerkiksi itsenäistymisen tukemisen vaiheessa.

Entäpä työnantajana toimimisen tai ylipäätään henkilökohtaiseen apuun liittyvä valmennus? Tämä kysymys liittyy myös suurempaan kokonaisuuteen. Valmennus ja tuki voisi pitää sisällään erimerkiksi harjoittelua henkilökohtaista apua varten, ja parhaimmillaan se voisi olla esimerkiksi monelle kehitysvammaiselle ja erityistä tukea tarvitsevalle ihmiselle tervetullut uudistus. Voi nimittäin käydä esimerkiksi niin, kuten Mäkisalo Spesiosta kertoi, että avustaja aloittaa työsuhteen, menee ensimmäiseen työvuoroon ja työnantaja kieltäytyy lähtemästä mihinkään, koska tilanne on uusi ja vieras. Tarvittaisiin siis paljon valmistelua jo prosessin alkuvaiheessa, että yhteistyö lähtisi sujumaan. Aune Suomalainen Päijät-Hämeen Henkilökohtaisen avun keskuksesta APURI:sta kertoi, että työn alla onkin uuteen lakiin valmistautumista ja uusille työnantajille pyritään antamaan yksilöllistä tukea ja muun muassa tukemaan työsuhteen alussa.

Vaatimustasolisää myös kommunikaatio-osaajille!

Henkilökohtaisille avustajille on tulossa kaksi eri vaativuustasoa, joista vaatimustason B mukaisesti on avustajalle on saatavissa hieman enemmän palkkaa, jos työnantaja kuuluu Heta-liittoon. Vaatimustaso B:ssä on määritelty hoito-osaaminen kriteerinä korkeampaan palkkaan. Peräänkuulutan sitä, että tällainen vaatimustasolisä olisi mahdollisuus maksaa myös kommunikaatio-osaamisen perusteella. Monen ihmisen henkilökohtaisen avun käyttö on melko tarkkaan siitä kiinni, että hänen kommunikaatiotapaansa hallitsevaa avustajaa ei löydy. Tällainen lisä voisi innostaa avustajia kouluttautumaan AAC-osaamisessa.

Kiitos vielä Kynnykselle ja muille järjestäville tahoille erittäin mielenkiintoisista Henkilökohtaisen avun päivistä – jälleen kerran!


Sosiaalityön näkökulmasta henkilökohtaisessa avussa keskustelemassa Hanne-Maria Leppäranta Tampereelta, Katriina Kunttu Eksotesta ja Minna Haahtela Helsingin Kaupungilta. Puheenvuoroja jakamassa Petteri Kukkaniemi Kehitysvammaisten Palvelusäätiöstä ja Suunta -henkilökohtaisen budjetoinnin keskuksesta.

Kommentoi

Osallistu keskusteluun, ota kantaa ja kerro ajatuksesi!

Täytäthän kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


Lisätietoja