Lausuntomme kehitysvammaisten ihmisten asumisesta

Kirjoitettu: 28.9.2018, Elina Leinonen

Kehitysvammaisten Palvelusäätiö antoi tänään kehitysvammaisten ihmisten asumista koskevan lausunnon eduskunnan asunto- ja ympäristöjaostolle: Valtion ohjaus ja rahoitus kehitysvammaisten ihmisten asuinolojen parantamiseksi on tärkeää, jotta yksilöllinen asuminen voidaan turvata ja uuslaitostuminen torjua.

Lausunto 28.9.2018 eduskunnan asunto- ja ympäristöjaostolle:
HE 123/2018 vp Hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2019, erityisryhmien avustukset

Suomessa on noin 40 000 kehitysvammaista henkilöä, joista noin 31 000 on yli 18-vuotiaita. Aikuisista kehitysvammaisista lähes puolet (noin 14 000–15 000) on asumispalveluiden piirissä mukaan lukien perhehoito sekä muiden vammaisten ja ikääntyneiden palvelu- ja tukiasunnot.

Asumispalveluiden ulkopuolella on noin 16 000-18 000 kehitysvammaista henkilöä. Heistä noin puolet (8 000–9 000) asuu vielä aikuisenakin vanhempien tai muiden omaistensa kanssa ja noin puolet (8 000–9 000) asuu itsenäisesti.

Valtioneuvosto päätti 8.11.2012 Kehas- eli kehitysvammaisten asumisen ohjelman tavoitteiden laajentamisesta tekemällä periaatepäätöksen kehitysvammaisten henkilöiden yksilöllisestä asumisesta ja palvelujen turvaamisesta. Päämääräksi asetettiin, että vuoden 2020 jälkeen kukaan vammainen henkilö ei asu laitoksessa. Vuoden 2017 lopussa laitoksissa asui pitkäaikaisesti noin 700 kehitysvammaista henkilöä. Huomionarvoista on, että heistä noin 100 on lapsia.

Sosiaali- ja terveysministeriö tilasi YTM Riitta Hakomalta ja sosiaalineuvos ja YTM Markku Niemelältä selvityksen erityishuoltopiirien asemasta sote-uudistuksessa. Syyskuussa 2018 ilmestyneen raportin mukaan uudet palvelujen rakenteet ja järjestelmät tulee rakentaa vaihe vaiheelta siten, että kaikkien ihmisten palvelut toteutetaan ensisijaisesti yleisiä ja yhteisiä ratkaisuja hyödyntäen.

Ratkaisujen tulee olla herkkiä yksilön tarpeille ja elämän eri tilanteiden tunnistamiselle. Selvityshenkilötyön ehdotusten mukaan asiantuntijaosaaminen tulee tarvittaessa tuoda päiväkoteihin, kouluihin, työpaikoille, sote-keskuksiin, asumispalveluihin ja muihin arjen ympäristöihin. Selvityksen mukaan vain hyvin harvoin tarvitaan sellaisia erityispalveluita, että palvelua tarvitsevan tulisi siirtyä johonkin erityiseen paikkaan, erityispalveluyksikköön, silloinkin yleensä määräajaksi. Tämä edellyttää tiivistä sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatiota, yhteistyötä ja tiedonkulkua sekä tarvelähtöistä palvelujen järjestämistä eri toimijoiden yhteistyönä.

Kehas-ohjelmassa on laitosasumisesta päätetty luopua, koskien kaikenlaisia laitoksia. Päätöksestä on syytä pitää kiinni. Pääpaino palvelujen ja tuen järjestämisessä tulee olla hyvin selkeästi siellä, missä ihmiset muutenkin jokapäiväistä elämäänsä elävät, niissä ympäristöissä ja yhteisöissä, perheitä unohtamatta.

Vaativat erityispalvelut ja erityisosaaminen pitää selvityshenkilötyön mukaan ymmärtää pääosin tukirakenteeksi, joka edesauttaa lähi- ja muita palveluja palvelutehtävissään.

Kesäkuussa 2016 ratifioitu YK:n yleissopimus vammaisten ihmisten oikeuksista turvaa 19. artiklassaan elämisen itsenäisesti ja osallisuuden yhteisössä yhdenvertaisesti muiden kanssa. Lainsäädännön tehtävänä on turvata tehokkaat ja asianmukaiset toimet, jotta vammaiset henkilöt pystyvät nauttimaan tästä oikeudesta täysimääräisesti. Tämä oikeus on turvattava muun muassa varmistamalla, että vammaisilla henkilöillä on oikeus valita asuinpaikkansa sekä se, missä ja kenen kanssa asuvat, eivätkä he ole velvoitettuja käyttämään tiettyjä asuinjärjestelyjä.

On erittäin tärkeää, että vuoden 2019 talousarviossa erityisryhmien avustukset kohdennetaan ensisijaisesti heikoimpien ryhmien, kuten kehitysvammaisten, asuinolojen parantamiseen. Kehitysvammaisten henkilöiden asumisen järjestämiselle on edelleen suuri tarve, ja Aran myöntämät investointiavustukset sekä korkotukilaina antavat tähän toimivan mahdollisuuden.

Julkisen tuen avulla on mahdollista rakentaa tiloja, jotka mahdollistavat myös poikkeuksellisen vaativat tila- ja varusteratkaisut asuinrakennukseen ihmisten yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.

On huomionarvoista, että vapaalla rahalla tehtävä hoivarakentaminen on ollut viime vuodet kasvussa. Valtion ohjaus ja rahoitus onkin tärkeää uuslaitoskehityksen torjumiselle. On paljon kansainvälisiä esimerkkejä, myös Pohjoismaista, joiden mukaan valtion sitoutumisen väheneminen kehitysvammaisten ihmisten asumisessa on johtanut merkittävään uuslaitostumiseen.

Kommentoi

Osallistu keskusteluun, ota kantaa ja kerro ajatuksesi!

Täytäthän kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


Lisätietoja