Perhelomittaja tekee työtä omalla persoonallaan

Jokaisessa kodissa perhelomittajaa on vastassa erilainen lapsikatras ja arki erilaisine arvoineen. Se on työn rikkaus, joka tekee siitä vaihtelevaa ja mielenkiintoista, sanovat perhelomittajat Mariana Mäkitalo ja Leena Soltin.

Kehitysvammaisten Palvelusäätiön perhelomituksen piirissä on yli 200 perhettä, joissa työskentelee 27 perhelomittajaa. Jokainen heistä tuo työhön omat erityispiirteensä ja on perheissä läsnä aidosti omana itsenään.

– Teemme työtä omalla persoonallamme, Leena Soltin toteaa.

Erilaisuus on rikkautta

Mariana Mäkitalo (26) on nuori, perhelomittajan työn vastikään aloittanut lomittaja. Hän suhtautuu hyvin avoimella ja positiivisella mielellä uuteen työhönsä.

– Olen energinen ja aktiivinen tyyppi. Minusta on mukavaa tehdä yhdessä lasten kanssa monenlaisia asioita, kuten leipoa, ulkoilla ja retkeillä lähimetsissä. Olen perheissä lapsia varten, ja suunnittelen lomitukseni lasten ja perheiden toiveita kuunnellen, Mariana Mäkitalo kuvailee.

Leena Soltin (60) on perhelomittajana kokenut konkari, joka otti vastaan vakituisen työn omasta toiveestaan vasta viime syksynä. Hänen työotteensa on napakka, hän asettaa rajat lapsille ja pitää asiat järjestyksessä.

– Omasta mielestäni olen rauhallinen mummotyyppi. Asetun mielelläni lattialle tai sohvalle, ja lapset kerääntyvät syliini ja ympärilleni. Haluan antaa aikaa lapsille: olemme yhdessä ja luemme vaikka kirjoja. Lapsista on ihmeellistä, että aikuisella on heille aikaa, Leena Soltin kertoo.

Jos perheessä on suuri lapsikatras, useita erityislapsia tai hoidoltaan hyvin vaativia lapsia, sinne lähtee kaksi lomittajaa. Mariana ja Leena kertovat, että erityistä rikkautta parityöskentelyyn tuo se, että vanhempi ja kokeneempi lomittaja työskentelee yhdessä nuoremman kanssa. Molemmilla on paljon annettavaa toisilleen, ja kumpikin voi oppia toiselta.

Kokemus tuo varmuutta

Perhelomittajan työssä Mariana Mäkitaloa ja Leena Soltinia kiehtoo itsenäisyys, mahdollisuus tehdä omat päätöksensä ja suunnitella työnsä.

– Perhelomittajana saan tehdä itse ratkaisuni ja ottaa täyden vastuun työstäni, Leena Soltin toteaa.

– Voin itse vaikuttaa kunkin lomitusjakson sisältöön. Nautin siitä, että saan panostaa yhden perheen lapsiin ja tehdä parhaani heidän kanssaan, Mariana Mäkitalo sanoo.

Yhtä mieltä Mariana ja Leena ovat siitä, että yksin tehtävä lomittajan työ vaatii varmuutta. Varmuutta tarvitaan paitsi erilaisten lasten kanssa toimimiseen myös vanhempien odotusten ja vaatimustenkin kohtaamiseen.

– Minusta tärkeää on varmuus, tunne siitä, että selviän ja osaan toimia erilaisten, myös puhumattomien ja autististen lasten kanssa, Mariana toteaa.

Marianalle aiempi työkokemus tilapäishoitokoti Tulppaanikodista tuo varmuutta perhelomittajan työhön. Leenalla puolestaan on vuosien kokemus lastenohjaajan työstä seurakunnassa ja jo yli kymmenen vuoden kokemus perhelomittajan työstä.

Perheiden ja lasten luottamuksen saavuttaminen on perhelomittajan työssä avainasemassa.

– Useimmiten luottamus syntyy jo ensimmäisen lomitusjakson aikana, Mariana toteaa.

– Minusta tärkeintä on, että lapset tuntevat olonsa turvalliseksi, Leena sanoo.

Palaute palkitsee

Leena Soltinin mukaan perhelomittajan työ on sekä henkisesti kuormittavaa että fyysisesti raskasta. Hänen mielestään lomittajan on muistettava pitää huolta myös omasta jaksamisestaan ja omista voimavaroistaan.

Voimaa ja uskoa oman työn arvoon antavat perheiden tyytyväisyys sekä lapsilta saatu aito ja välitön palaute. Perheet ovat Leenan mukaan erityisen tyytyväisiä siihen, että lomittajat hoitavat koko sisarussarjan.

Mariana kertoo, että hän tulee hyvälle mielelle, kun vanhemmat sanovat lomitusjakson alkaessa: – Ihana lähteä lomalle, kun tulet. Täällä on jo odotettu sinua!

Teksti: Elina Leinonen Kuvat: Anna-Liisa Nikus