Nuoren naisen elämää

Iloa: Minna Randelin on asunut Kaarikadun asumispalveluyksikössä Vilppulassa jo yli puolitoista vuotta ja nauttii elämästään.

Lokakuussa tulee kaksi vuotta, kun ensimmäiset asukkaat muuttivat Kehitysvammaisten Palvelusäätiön rakennuttamaan Kaarikadun asumisyksikköön Vilppulaan. Talossa vieraillessa näkee tyytyväisiä ja kotiutuneita ihmisiä. Yksi heistä on mänttäläinen Minna Randelin (30), joka on odottamassa minua sovittuna aikana.

Hän ohjaa minut huoneeseensa, jossa televisiossa näyttäisi menevän Emmerdalen uusinta.

– Katselen aika paljon telkkaria. Tätäkin tulee katseltua, mutta suosikkiohjelma on Salatut elämät. Minna elämä ei kuitenkaan ole pelkkää telkkarin tuijottamista, sillä hän käy myös kaksi kertaa viikossa töissä työ- ja toimintakeskus Satakielessä. Se on hyvää vaihtelua arkeen.

Tämän vuoden ensimmäisenä päivänä Minnan äiti kuoli. He olivat hyvin läheisiä, ja nyt tuleva talvi ja joulu jännittää hieman. – Mietin, että miltähän se joulu tuntuu ilman äitiä.

Onneksi äidin kuoleman kanssa samoihin aikoihin Minnan elämään tuli toinen tärkeä henkilö. Vammaispalvelulain nojalla hänellä on oikeus henkilökohtaiseen avustajaan, ja sellaiseksi ryhtyi Sari Päivärinta. – Sari on minulle enemmän kuin avustaja, hänestä on tullut myös ystävä.

He käyvät yhdessä harrastuksissa, kuten kuntosalilla, elokuvissa ja syömässä ulkona. – Salilla olen harjoittanut käsivarsilihaksia, ja tuloksia on syntynyt. Olen jopa laihtunut, vaikka olenkin vähän herkkusuu.

Elokuvia käydään katsomassa Bio Säteessä. Minna sanoo päässeensä sinne hyvin myös pyörätuolin kanssa. Leffoista mieluisimpia ovat kotimaiset, koska nopeasti vaihtuvat tekstit ulkomaisissa ovat hieman vaikeita. – Viimeaikaisista mieleen on jäänyt Ollaan vapaita, se oli tosi hyvä  musiikkikuva.

Minna lukee myös kirjoja. – Mieluiten luen suomalaisia rakkaustarinoita.

Kun puhe kääntyy poikaystävään, Minna sanoo sellaisenkin olevan kiikarissa ja nauraa. – Mutta ei siitä sen enempää, hän kuittaa salaperäisesti.

Minna on opiskellut Lehtimäen opistossa, joka on ollut monien erityistä tukea tarvitsevien opinahjo. Viimeksi hän perehtyi it-taitoihin ja internetin käyttöön. Esimerkiksi sähköposti ja Facebook ovatkin hänellä jo hallinnassa. Opiskelu on tuonut myös uusia ystäviä, joiden kanssa yhteys on säilynyt.
– Lehtimäki on kiva paikka, olen opiskellut siellä myös käsitöitä ja kodinhoitoa.

Minna kehuu Kaarikadun yksikön henkilökuntaa lämminhenkiseksi, ja uuden kodin myötä on tullut myös ihmissuhteita ja kavereita. – Ystävät ovat tärkeitä, koska he auttavat, niitä saisi olla enemmänkin.

Entä onko haaveita? – Turkissa olen käynyt, mutta Espanjaan kun pääsisi. Olen nähnyt TV:stä, että se on ihana maa.

Teksti ja kuva: Heikki Vesterinen