Uudistuva vammaispalvelulaki tuo henkilökohtaisen avun myös kehitysvammaisten ihmisten ulottuville

Vammaispalvelulaki on uudistunut 1.9.2009. Lähtökohtana on lisätä vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta ja itsenäisyyttä sekä parantaa heidän mahdollisuuttaan osallistua yhteiskunnan eri toimintoihin. Uudistus muun muassa tuo tullessaan vaikeavammaisille henkilöille kuntien vammaispalvelujen määrärahoista riippumattoman oikeuden henkilökohtaiseen apuun.

Henkilökohtainen apu on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tähän saakka ollut kehitysvammaisten ihmisten ulottumattomissa koska vammaiselta henkilöltä on edellytetty toimimista avustajansa työnantajana. Uudistuva vammaispalvelulaki tuo kuitenkin tähän muutoksen koska avun järjestämistavat monipuolistuvat. Kunnat voivat esimerkiksi hankkia avun ostopalveluna julkiselta tai yksityiseltä palveluntuottajalta tai järjestää sen omana toimintanaan, mikäli tämä on vammaisen henkilön toivomuksena.

Itsemääräämistä ja omia valintoja korostava laki edellyttää vammaiselta ihmiseltä voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa. Tämä ei kuitenkaan poissulje kehitysvammaisia ihmisiä lain ulkopuolelle. Se, että pystyy esimerkiksi määrittämään, mihin harrastukseen haluaisi vapaa-ajallaan osallistua, riittää avun saamisen kriteeriksi vapaa-ajan osalta. Apuna omien valintojen tekemiseen voivat olla esimerkiksi erilaiset kommunikaatiokeinot, läheisen ihmisen tietotaito tai elämän yksilökeskeinen suunnittelu yhdessä henkilön kanssa. Tällöin kehitysvammainen ihminen pystyy toimimaan avustajansa työnjohtajana.

Henkilökohtaisen avun sisältö

Henkilökohtainen apu on apua niissä toimissa, jotka ihminen itse tekisi, muttei niistä vamman tai sairauden vuoksi selviä. Henkilökohtaiseen apuun kuuluu vaikeavammaisen henkilön välttämätön avustaminen päivittäisissä toimissa kodissa ja kodin ulkopuolella, työssä, opiskelussa, harrastuksissa, yhteiskunnallisessa osallistumisessa ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä. Palvelu on tarkoitettu diagnoosiin ja ikään katsomatta sellaisille vaikeavammaisille henkilöille, jotka vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsevat välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua näistä toimista selviytyäkseen.

Päivittäisiä toimia sekä työtä ja opiskelua varten apua on järjestettävä vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä tarvetta vastaava määrä

• Palvelujen riittävyyden lähtökohtana on taso, joka luo edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä (VPL 19 § 3)
• Harrastuksia, yhteiskunnallista osallistumista ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämistä varten tuntimäärä rajoitetumpi, vuonna 2010 vähintään 10 h/kk, vuodesta 2011 lähtien 30 h/kk, jollei vähäisempi tuntimäärä riitä turvaamaan välttämätöntä avuntarvetta.

Henkilökohtaisen avun järjestämistapa ja avun määrä määritellään yksilöllisessä palvelusuunnitelmassa, joka tehdään yhdessä päämiehen kanssa. Henkilökohtaisen avun järjestämistapoja on kolme:

• Työnantajamalli
  Kunta korvaa vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset
• Palvelusetelimallii
  Kunta antaa palvelusetelin avustajapalveluiden hankkimista varten
• Ostopalvelumallii
  Kunta hankkii vaikeavammaiselle henkilölle avustajapalveluita julkiselta tai yksityiseltä palveluntuottajalta tai järjestää palvelun itse

Vaikeavammaisuus on laissa määritelty suhteessa henkilön toimintakykyyn eri tilanteissa. Kehitysvammaiset ihmiset tarvitsevat apua asioiden ymmärtämiseen. Tutussa ympäristössä moni pystyy toimimaan täysin itsenäisesti, mutta kun tilanne tai asia on uusi, kehitysvamma aiheuttaa suuriakin rajoitteita toimimiselle. Näin ollen kehitysvammaiset ihmiset tulisi useimmiten tämän lain nojalla tulkita vaikeavammaisiksi, vaikka näkyvää vaikeaa vammaa esimerkiksi liikuntakyvyssä ei olisikaan.

Toimintakyky tietyillä elämän alueilla voi myös lisääntyä. Esimerkiksi monista päivittäisistä askareista kehitysvammaiset ihmiset pystyvät suoriutumaan itsenäisesti, mikäli asioiden opetteluun panostetaan tarpeeksi.

Kehitysvammalaki edelleen voimassa

Uudistuva vammaispalvelulaki on askel kohti kehitysvammalain ja vammaispalvelulain yhdistämistä. Kehitysvammaiselle henkilölle tulee kuitenkin edelleen järjestää palveluita kehitysvammalain nojalla, jos vammaispalvelulain mukaiset palvelut eivät ole asiakkaan kannalta riittäviä tai sopivia.

Kehitysvammalain mukaisia palveluita ovat esimerkiksi työ- tai päivätoiminta, kuntoutusohjaus, asumisen tukitoimet ja tilapäishoito.

Lisätietoja

Ts. suunnittelija
Katri Hänninen
Pinninkatu 51, 33100 Tampere
puh. 0207 713 542
katri.hanninen@kvps.fi