KVPS-konsernin 25/10 vuosien juhlaseminaari ja synttäri-iltamat

Kirjoitettu: 5.10.2017, Markku Virkamäki

Vietimme Kehitysvammaisten Palvelusäätiön 25-vuotis ja KVPS Tukena Oy:n 10-vuotisjuhlia tiistaina 19.9.2017. Olimme saaneet juhlaseminaariimme sisällöltään painavan ohjelman ja alustajiksi nimekkään joukon esiintyjiä.

Aune Kaartinen Kemistä kertoi koskettavan tarinan perheensä taipaleesta saada perheen nuorimmalle kehitysvammaiselle pojalle oikeus koulutiehen ja luotettavaan sekä turvalliseen palveluasumiseen. Perheen äidin sisukkuus myös perheen sisäisessä keskustelussa oli tärkeätä muutossa Paltamon maatilalta Kajaaniin kouluun ja Kajaanista Keminmaahan ja lopulta veljen muutossa Kemin Pohjantähden palvelukotiin.

Hanna Kuusinen kertoi oman ja perheensä tarinan lapsuudenkodista lyhytaikaishoitokoti Tulppaanikodin käyttäjäksi vuonna 1993. Siellä Hanna oppi tuntemaan muita tamperelaisia, pyörätuolia käyttäviä henkilöitä ja ystävästyi heidän kanssaan. Ja vanhemmat tutustuivat toisiinsa. Pitkän, useamman vuoden yrityksen kautta pääosa näistä henkilöistä pääsi asumaan Pappilanpuiston asumispalveluyksikköön Tampereen Pappilassa. Vanhemmat tekivät yhteistyössä Kehitysvammaisten Palvelusäätiön kanssa aloitteita Tampereen kaupungille. Hanna kertoi myös muutostaan ja asumisestaan Pappilanpuistossa.

Sosiaali- ja terveysministeriön alaisen sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEAn arviointi- ja kehityspäällikkö Tuomas Koskela esitteli lyhyesti kehitysvammajärjestöjen avustushistoriaa. Ensimmäiset avustukset myönnettiin vuonna 1955 vajaamielistyöhön. Todettakoon tässä yhteydessä, että kirjailija Tove Janssonin äiti Signe Hammarsten-Jansson teki 1950-luvun alussa tulppaanitunnuksen silloisen vajaamielistyön hyväksi. Tuo tulppaanitunnus tuli Kehitysvammaisten Tukiliiton tunnukseksi ja siirtyi myös Kehitysvammaisten Palvelusäätiön ja KVPS Tukena Oy:n tunnuksiksi. Tuomas Koskela esitteli myös KVPS:n avustushistorian kehittymisen. Olemme saaneet paljon investointiavustuksia vuosien 1992-2007 välillä palvelukotien rakentamiseen ja vuodesta 2007 alkaen yksittäisten tukisasuntojen hankintaan.

Kansaneläkelaitoksen pääjohtaja Elli Aaltonen alusti omassa puheenvuorossaan omaishoidosta osana Suomen sosiaaliturvajärjestelmää. Pääjohtaja Aaltonen on ollut keskeinen henkilö omaishoidon kehittämisessä ja hän tuntee myös kehitysvammaperheiden tilannetta tämän tärkeän kysymyksen tiimoilta. Hän tiivisti olennaisen seuraavasti:

”Onko omaishoito sitten sosiaaliturvaa vai palveluja? Ehdottomasti molempia. Omaishoito on itseasiassa hyvä esimerkki siitä, kuinka turva ja palvelu niveltyvät yhteen. Kehitysvammainen tarvitsee vammais- ja hoitotukea, mutta samalla kotipalveluja, kuntoutusta ja perhehoitoa sekä asumispalveluja. Omaishoitaja tarvitsee taloudellista turvaa palkkion muodossa. Mutta hän tarvitsee myös palveluja, työterveyshuoltoa, lomapäiviä, sijaishoitoa, sekä kuntoutusta ja sosiaalista tukea oman työkyvyn ja jaksamisen ylläpitämiseksi."

"Kun sote –uudistuksessa tullaan kehittämään henkilökohtaisen budjetin sisältöä, tulee muistaa, että henkilökohtaiseen budjettiin sisältyy raha, mutta myös yksilöllinen elämänsuunnitelma. Asiakkaan mielipide palvelujen järjestämiseen kehitysvammaiselle ja perheelle on keskiössä. Kela on tarjonnut aiemmin mahdollisuutta olla mukana valtakunnallisten omaishoidon kriteerien valmistelussa, hoitopalkkion maksatuksessa ja rahoituksessa. Nämä tarjoukset ovat edelleen voimassa, kun suunnitellaan henkilökohtaisista budjettia osana sote-uudistusta. Myös siinä tarvitaan valtakunnallisesti yhtäläisiä kriteerejä, maksatusta, tilastollista seurantaa ja rahoitusta."

"Kun kaikkea tarvitaan, niin mitä omaishoitoon tarvitaan erityisesti? Kilpistäisin nämä asiat kolmeen seikkaan. Tarvitaan palkka, nimenomaan palkka, ei korvaus tehdystä työstä. Vähimmäispalkkio-tasot on säädetty laissa, mutta hoitopalkkion luokkien määrä ja palkkion suuruus eri palkkioluokissa vaihtelevat. Toiseksi tarvitaan omaishoitajien tukemista heidän työssään. Omaishoidosta ei saa tehdä hakijalle hallinnollista taakkaa. Hakumenettelyn tulee olla asiakaslähtöinen ja arvioinnin siitä, onko omaishoidon tukeen oikeutta, selkeä ja läpinäkyvä. Kolmanneksi omaishoitajien jaksamisesta huolehtiminen on yhä ajankohtaisempaa. On muistettava, että omaishoito ei ole vain ikääntyneiden kotona asumista tukeva hoitomuoto."

Professori Heikki Hiilamo teki laajan katsauksen sosiaalipolitiikan historiaan ja taustaan sekä pohjusti tämän myötä ajatustaan tulevasta sote-uudistuksesta. Hiilamo korosti Martti Lutherista lähtenyttä perinnettä lähimmäisten auttamiseen ja auttamishaluun modernin hyvinvointivaltion perustana. Kristinuskon armokäsitys oli tässä taustalla. Kirkko hoiti myös meillä näitä tehtäviä vuosisatoja. Hyvinvointivaltion rakentaminen perustui vahvalle talouskasvulle 1950-luvun lopulta alkaen. Mutta oli myös suhteellisen lyhyen ajanjakson taival. Viimeistään talouden suuri lama 1990-luvun alussa aiheutti muutoksia. Sote-uudistuksen lupauksia ja riskejä hän käsitteli lopussa todeten, että eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunto valinnanvapausmietinnöstä antoi hänelle vähän paremmat yöunet kuin aiemmin. Hiilamo näki myös mahdollisuuksia kaikkien suomalaisten vammaisjärjestöjen Ei myytävänä-kansalaisaloitteessa.

Eurooppalaisten vammaisjärjestöjen yhteistyöorganisaatio EASPD:n pääsihteeri Luk Zelderloo piti innostavan päätösluennon, jossa hän totesi vahvasti menossa olevan siirtymäkauden, jossa ihmisten unelmille, toiveille ja omille tavoitteille on annettava tilaa palvelujen suunnittelussa ja järjestämisessä valmiiden tai ylhäältä tulevien ratkaisujen sijaan.

Kehitysvammaisten Tukiliitto aloitti vuonna 1996 yhteistyön pietarilaisen omaisjärjestö Gaoordin kanssa. Ulkoministeriö rahoitti tätä toimintaa. Tukiliitto siirsi projektin Kehitysvammaisten Palvelusäätiölle vuonna 2006 ja hankkeen loppuseminaari pidettiin joulukuussa 2012. Gaoordin edustajat Margarita Urmantseva ja Olga Egel olivat mukana juhlaseminaarissamme ja kertoivat kuinka kiitollisia he olivat sekä Tukiliitolle että Palvelusäätiölle ideoista, toimintatavoista mm. asukkaiden ja läheisten muuttovalmennus yhteistyön kuluessa. Heillä oli näytettävänä myös upea video, jossa he esittelivät lahjoituksena saamaansa 19 asunnon asumispalveluyksikköä Pietarin uudessa lähiössä. Lähiötä rakentavan rakennusliikkeen johtaja teki henkilökohtaisesti tämän lahjoituksen Gaoordille.

Saimme paljon palautetta juhlaseminaarin korkeasta tasosta, hyvästä ilmapiiristä ja tunnelmasta sekä KVPS konsernin yllättävänkin laajoista verkostoista.

Kehitysvammaisten Tukiliiton emerita-järjestöpäällikkö Marjatta Tammisto ja KVPS:n asiantuntijaryhmän jäsen Sami Naumanen hoitivat juontotehtävät tyylikkäästi.

Vimmartin kolmen naisen ryhmä sekä aloitti että lopetti koskettavilla kappaleillaan juhlaseminaarin.

Risto Kortelaisen ja minun 120-vuotisjuhlista

Juhlaseminaarin jälkeen Tornihotelli laittoi tilan uuteen uskoon ennen Risto Kortelaisen ja minun synttärijuhlia. Hallituksemme päätti järjestää tämän illan osana Tapio ja Kaija Sunin muistorahaston pääoman kartuttamista. Ilta oli todella mukava ja miellyttävä meidän juhlakalujen ja vaimojemme mielestä. Mutta samankaltaista palautetta saimme juhlavierailta.

Olimme pyytäneet Hempan Pumpusta tuttujen Mertsi Palmrothin ja Päivi Tuokko-Patrikaisen esiintymistä. He esittivät neljä numeroa; Aluksi Elviksen Love me tender, sitten Juha Tapion Pettävällä sillalla, Irwinin esittämä Halosen ja Salmen kappale Maailma on kaunis ja viimeisenä R.R.Tolkienin Palaa luokseni. Mertsin tulkinta on syventynyt vuosien myötä ja hän oli vahvassa vedossa. Todettakoon, että Mertsi on myös hyvää 1957-ikäluokkaa.

Yhdenvertaisen taiteen oppilaitos Vimmartin ryhmä esiintyi useamman kappaleen voimin. Vimmart on järjestänyt musiikinopetusta Tampereella jo vuodesta 2005 alkaen. Koko bändi soi itse tuotetun säestyksen pohjalta ( kuvionuottiopetus taustalla ) ja Mikael ”Miksu” Bashmakov laulusolistina. Tuomarin Nurmion Lasten mehuhetki -kappaleessa tuntui siltä, että Tuomari itse oli laulamassa. Niin vahva oli tulkinta.

Olimme pyytäneet HTT, dosentti Sakari Möttöseltä lyhyen puheenvuoron järjestöjen roolista. Sakari tiivisti sen siihen, että järjestöt tuovat luottamusta yhteisöön ja yhteiskuntaan. Sakarin puheenvuoro on luettavissa myöhemmin eri medioissa.

Kehittämistoimintamme henkilökunta yllätti minut iloisesti Merja Seppäsen kirjoittamalla laululla, jonka olen kehystänyt ja laittanut kotona näkyvälle paikalle.

Marjatta Tammisto ja Sanna Sepponen toimivat illan erinomaisina juontajina.

Risto ja minä kiitämme kaikkia mukana olleita ja meitä onnitelleita. Oli hienoa, kun olitte mukana.

Kommentoi

Osallistu keskusteluun, ota kantaa ja kerro ajatuksesi!

Täytäthän kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.