Ei myytävänä! -kansalaisaloite sai yli 72 000 kannattajaa

Kirjoitettu: 21.12.2017, Markku Virkamäki

Kaikkien suomalaisten vammaisjärjestöjen Ei myytävänä-kansalaisaloite päättyi tiistaina 12.12.2017. Kansalaisaloite keräsi yhteensä 72 229 kannattajaa. Siitä tuli siis suuri kansanliike.

Ei myytävänä-kansalaisaloitteen keskeisenä tavoitteena on lopettaa vammaisten henkilöitten elämänmittaisten, välttämättömien palveluiden järjestäminen hankintalain mukaisella kilpailuttamismenettelyllä. Paperiset kannatusilmoitukset luovutetaan torstaina 21.12.2017 väestörekisterikeskukselle tarkastettavaksi.

Kansalaisaloitteen aikana vammaiset henkilöt ja heidän läheisensä ovat tulleet julkisuuteen kertomaan kilpailutusten vaikutuksesta heidän elämäänsä. Tämä kuva ei ole kaunis. Vammaisten henkilöiden arki on rikottu kilpailuttamisella ja heidän luottamuksensa tulevaisuuteen, ihmis- ja kansalaisoikeuksiin sekä palvelujärjestelmään monin tavoin menetetty. Pysyvät ja kestäville arvoille perustuvat vuorovaikutussuhteet ovat ratkaisevassa asemassa vammaisten ihmisten elämässä. Näissä palveluissa tarvitaan ihmisiä jotka kykenevät tulkitsemaan erilaisten ilmaisujen yksilöllisiä merkityksiä. Tämän kyvyn rakentaminen on prosessi, joka vaatii lähihenkilöiltä sitoutumista ja pitkäaikaista kontaktia vammaisen yksilön kanssa sekä yhteistyötä omaisten ja hoivatyöntekijöiden kesken. Kilpailutuksissa ei juurikaan ole selvitetty vammaisten henkilöiden avun ja tuen tarvetta, jonka pitää olla keskeisin asia palveluiden järjestämisessä.

Olen seurannut läheltä useita vammaisia henkilöitä, jotka ovat vuosia pelänneet tulevaa uusintakilpailusta. Minun on vaikea ymmärtää miksi suomalainen yhteiskunta sallii tällaisen menettelyn.

Suomesta on lähtenyt useita vetoomuskirjelmiä Euroopan Parlamentin vetoomusvaliokunnalle kilpailuttamisen aiheuttamista ongelmista. Ensimmäistä vetoomuskirjelmää käsiteltiin 28.11.2017. Käsittelyn yhteydessä Euroopan komission edustaja totesi, että näitä palveluja ei EU oikeuden näkökulmasta tarvitse kilpailuttaa. Vammaisjärjestöt tietävätkin, että Suomen kaltaista menetelmää ei käytetä mm. Irlannissa, Belgian Flanderissa, Itävallassa. Nyt monet tahot harkitsevat tullaanko asiasta valittamaan joko YK-sopimuksen valiokuntaan tai Euroopan Tuomioistuimeen. On tarpeen saada ihmisoikeuksien ja hankintamenettelyn välisestä suhteesta näitäkin ratkaisuja. Suomessa kilpailuttamista on perusteltu pienten ja naisyritysten tukemisella sekä julkisten kustannusten alenemisella. Kymmenen kilpailuttamisen vuoden aikana hoivapalvelut ovat keskittyneet kolmen suuren, kansainvälisen pääomataustaisen yhtiöiden haltuun. Ne vastaavat yli puolesta vanhusten, vammaisten, mielenterveyskuntoutujien, lastensuojelun ja päivähoidon yksityisistä palveluista. Tällä on ollut merkittävä, heikentävä vaikutus alueellisiin ja paikallisiin elinkeinorakenteisiin. Monopolisoitumiskehityksen seuraukset tulemme kokonaisuudessaan näkemään vasta tulevaisuudessa.

Myöskään julkisten kustannusten alenemisesta ei ole olemassa minkäänlaista tutkimusnäyttöä. Järjestämiskustannukset kunnille ovat olleet merkittäviä. Ei myytävänä-kansalaisaloitteen aikana on käynyt myös ilmi, että kilpailuttamisen tai niihin liittyneiden yrityskauppojen myötä huonontunut palvelu aiheuttaa merkittäviä kustannuksia erikoissairaanhoitoon. Nämä kustannukset eivät taasen näy esimerkiksi kuusikkokuntien vammaispalveluiden kustannusvertailuissa. Huonon palvelun aiheuttamaa epilepsian kohtaustasapainon heikkenemistä hoidetaan erikoissairaanhoidossa.

Puhumattomia ihmisiä siirretään laitoshoitoon, kun halvan hinnan antaneet yritykset eivät pärjääkään vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa. Sosiaalityö on merkittävästi heikentynyt, kun sosiaalityöntekijöiden vähäisiä resursseja käytetään tarjouspyyntöjen laadintaan vammaisten henkilöiden kanssa työskentelemisen sijaan.

Kommentoi

Osallistu keskusteluun, ota kantaa ja kerro ajatuksesi!

Täytäthän kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


Lisätietoja