Ei myytävänä! -kansalaisaloite saavuttaa 50 000 kannattajan rajan

Kirjoitettu: 11.10.2017, Markku Virkamäki

Ei myytävänä! -kansalaisaloite saavuttaa tämän viikon aikana 50 000 kannattajan tärkeän rajapyykin.

Kansalaisaloitelain mukaan kansalaisaloite tarvitsee tuon määrän kannattajia, jotta se voi siirtyä eteenpäin eduskunnan käsittelyyn. Tämä rajapyykki on saavutettu neljässä kuukaudessa. Ja meillä on vielä aikaa kaksi kuukautta jatkaa Ei myytävänä -kampanjaa. Tiedämme, että ainakin 10 000 paperista kannatusilmoitusta odottaa paluuta toimistollemme. Arviomme mukaan näin paljon niitä on kerätty eri yksilöiden ja järjestöjen toimesta. Ja hienoja keräyskampanjoita viritellään eri puolella Suomea.

Ohessa tiivistän vielä keskeisiä kokemuksia ja havaintoja vammaisten ihmisten palveluiden kilpailutuksista, joista Ei myytävänä -kansalaisaloite on lähtenyt liikkeelle:

  • Taustalla vammaisten ihmisten ja heidän läheisten kokemukset 2007-2017 välillä
  • Hankintalain soveltamisalan rajausta tavoitellaan asumispalveluihin ja henkilökohtaiseen apuun, joita kunnat kilpailuttavat sekä puhe- ja kuulovammaisten tulkkipalveluihin, joita KELA kilpailuttaa.
  • Hallituksen uusi, maanantaina 9.10. esitelty valinnanvapauslainsäädäntö ei ratkaise näitä ongelmia, koska tulee voimaan vasta 2020 ja aivan liian monta uusintakilpailutusta ehditään pitää ennen voimaantuloa. Lisäksi henkilökohtaisen budjetoinnin toimeenpano tulee viemään ainakin 10 vuotta ( Iso-Britanniassa siirryttiin vuonna 2009 henkilökohtaiseen budjetointiin ja tänään noin 70-75 % vammaisista ihmisistä on sen piirissä ). Ja sinä aikana voi tulla monta kilpailutusta ja uusintakilpailutusta.
  • Palvelujen järjestämisessä ratkaisevaa on vammaisen henkilön avun ja tuen tarpeiden kartoitus ja niiden pohjalta määräytyvä henkilöstöresurssi sekä YK-sopimuksen, sosiaalihuoltolain ja vammaispalvelulain säännösten huomioiminen; keskeistä osallisuus itseä koskevien asioiden järjestämisessä ja tarpeen mukainen resurssi.
  • Hankintalain tärkein tehtävä on turvata palveluntuottajien avoin ja syrjimätön kohtelu; tämän yhdistäminen vammaisten henkilöiden intressiin on mahdoton tehtävä.
  • Kumpi on kana, kumpi muna, kumpi intressi lähtökohtana ? Ilmeisintä on että vammaisten ihmisten lainmukaisen palvelun järjestäminen on tässä oleellista, ei sinänsä yritystoiminnan tukeminen. Siksihän tuo substanssilainsäädäntö on säädetty.
  • Pahimpia ovat uusintakilpailutukset; ne rikkovat ihmisten arjen, palveluntuottaja vaihtuu, toimintakulttuuri vaihtuu, johto vaihtuu, henkilökuntaa vaihtuu. Kommunikaation, luottamuksen ja yhteisymmärryksen rakentaminen on aloitettava jälleen alusta.
  • Kilpailutuksissa ei pääsääntöisesti ole edes selvitetty vammaisten ihmisten avun ja tuen tarpeita, resurssin määrittelystä puhumattakaan, tarjoaa mahdollisuuden saalistushinnoille.
  • Kilpailutuksessa keskeisin asia on henkilöstökustannukset. Ne muodostavat 75-80 % kustannuksista. Varsinkin uusintakilpailutuksissa henkilöstöön ja henkilöstön työehtoihin liittyvät tekijät, joita pyritään alentamaan; kokonaisresurssi eli henkilöstön määrä, palkkaluokka ( hurjin alennus, josta olen kuullut oli A21 palkkaluokasta A17, vuosilomaeduilla kikkailu, jaksotyölisien pätkiminen jne.)
  • Pysyvät ja kestäville arvoille perustuvat vuorovaikutussuhteet ovat ratkaisevassa asemassa vaikeasti vammaisten ihmisten elämässä.
  • Palveluissa tarvitaan ihmisiä jotka kykenevät tulkitsemaan erilaisten ilmaisujen yksilöllisiä merkityksiä.
  • Tämän kyvyn rakentaminen on prosessi, joka vaatii lähihenkilöiltä sitoutumista ja pitkäaikaista kontaktia vammaisen yksilön kanssa sekä yhteistyötä omaisten ja hoivatyöntekijöiden kesken.
  • Millaisista arvolähtökohdista käsin vammaisia henkilöitä tuetaan; millainen toimintakulttuuri?
  • Tarvitaan tietoista ja pitkäjänteistä kehittämistyötä - palveluntuottajan vaihtuminen merkitsee kaikessa tässä tehdyn työn, luottamuksen ja vuorovaikutuksen romuttamista. Ulkopuolelta. Väkivaltaisesti.
  • Nyt on Suomessa tehty 400 -500 yrityskauppaa ja lisäksi uusintakilpailutuksiin on tullut toimijoita, jotka haistavat mahdollisuuden tehdä rahaa.
  • Helsingin Sanomien pääkirjoituksen 3/2017 mukaan ”saalistushinnoilla” hankintaan sopimukset, jotka sitten myydään eteenpäin. Valtava ristiriita vammaisten ihmisten tarpeiden kanssa.
  • Epilepsia liitännäissairautena 6 % lievästi kehitysvammaisilla henkilöillä, vaikeasti kehitysvammaisilla henkilöillä 25-50 %. Uusintakilpailutusten ja yrityskauppojen seurauksen toimintakulttuurin muutoksia on tullut. Ne lisäävät vammaisten henkilöiden stressiä, jotka eivät ymmärrä ulkoapäin tullutta muutosta. Lapsuuden kotona ja erikoissairaanhoidossa tehty työ epilepsian kohtaustasapainon saavuttamisesta menetetään. Inhimillisen tuskan ohella kustannukset siirretään erikoisairaanhoidon piikkiin.
  • Puheella kommunikoimattomia ihmisiä siirretään uuden toimijan toimesta raskaampaan laitoshoitoon, kun uusi toimija ei osaa toimia eikä omaa edellä mainittua kykyä. Tampereella tällainen nuori mies siirrettiin Pitkäniemen alueelle keväällä kuudeksi viikoksi ja elokuussa kahdeksi viikoksi täysin vieraaseen ympäristöön täysin vieraitten ihmisten joukkoon ”kuntoutukseen”. Ja jatkossa kahdesti vuodessa. Henkilö itseänsä ja läheisiä ei kuultu millään tavalla.
  • Keskittyneet hoivapalvelut ( vanhukset, vammaiset, mielenterveyskuntoutujat, lastensuojelu, varhaiskasvatus ja päivähoito; yksityinen ( yritykset ja järjestöt ) 50 % - julkinen 50% 31.12.2016. Nyt yksityinen jo ohittanut julkisen. Ýksityisen hoivan arvo on noin 1,3 mrd euroa, siitä 700 miljoonaa euroa on kolmen suuren ( Mehiläinen, Attendo ja Esperi ) osuus vaikka eivät ole mukana päivähoidossa ja varhaiskasvatuksessa mukana. Ja näiden osuus on se, joka kasvaa. Ostavat tällä hetkellä myös kunnallisia yksiköitä.
  • Suomessa sosiaalityöntekijöillä on paljon enemmän asiakkaita sosiaalityöntekijää kohden kuin muissa Pohjoismaissa. Nyt nämä sosiaalityöntekijät valmistelevat hankintalain mukaista kilpailutusta ja sen tarjouspyyntöasiakirjaa. Kaikki oleellinen menee palveluntuottajien syrjimättömän ja tasapuolisen kohtelun varmistamiseen. Tämä luo rakenteellisia edellytyksiä huonolle palvelulle ja kohtelulle.
  • Palvelualalla tänä päivänä johtaminen perustuu hyvän asiakokemuksen luomiseen. Hyvää asiakaskokemusta vammaisten henkilöiden asumispalveluissa edeltää aina hyvä henkilöstökokemus. Henkilöstö luo sen ja hyvä johtamisen organisaatiossa ja hyvä esimiestyö palveluyksikössä mahdollistaa sen. Nyt on meneillään soteen valmistautuminen, jossa haetaan kasvua, kasvua ja kasvua. Näihin seikkoihin ei kiinnitetä huomiota.
  • Itsemaksavien kohdalla jokainen toimija pyrkii hyvään asiakaskokemukseen, koska muuten asiakkuus menetetään helposti. Väitän, että verorahoillakin voidaan tuottaa vammaisille henkilöille hyviä asiakaskokemuksia, joihin läheiset voivat luottaa. Mutta nyt tämän kentän pelisäännöt ovat sellaiset, että tämän toteutuminen ei ole keskiössä eikä sitä julkisen vallan toimesta valvota.
  • Tänä syksynä on kovasti puhuttanut Kansaneläkelaitoksen tekemä kilpailutus puhe- ja kuulovammaisten henkilöiden tulkkipalveluista. Hankintalain päivityksen ohjausryhmässä KELAn 2014 kuntoutuksen kilpailutuksen tarjouspyyntöä pidettiin erinomaisena esimerkkinä. Samaan aikaan monet eri vammaryhmät ja vammaiset henkilöt reklamoivat haitallisista muutoksista kilpailutuksen seurauksena. Valtakunnallinen vammaisneuvosto sekä Vammaisfoorumi ja Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta laativatkin KELAn johdolle kipakan kirjelmän aiheesta. Sama kokemus näyttää olevan tänä vuonna tehdystä puhe- ja kuulovammaisten henkilöiden kilpailutuksesta. Olisiko aika tehdä johtopäätöksiä tämän järjestämistavan mahdottomuudesta ?

Kommentoi

Osallistu keskusteluun, ota kantaa ja kerro ajatuksesi!

Täytäthän kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.