Vertaistutkimuksella tärkeää tietoa ihmisten tulevaisuuden toiveista ja unelmista

Kirjoitettu: 14.6.2018, KVPS

Vertaistutkimuksessa kehitysvammaiset ihmiset tutkivat, mitä mieltä toiset erityistä tukea tarvitsevat ihmiset ovat heille tärkeistä asioista. Vertaistutkimus perustuu kokemusasiantuntijuuteen.

Vertaistutkimukseen osallistuminen oli uudenlainen kokemus niin tukea tarvitseville ihmisille kuin meille ohjaajillekin!, sanoi yksi tukihenkilöistä vertaistutkimuksen julkistamistilaisuudessa. Uusi tämä kokemus oli myös meille vertaistutkimusta vetäneille. Mielenkiintoinen matka siis!

Mistä kaikki alkoi

Kehitysvammaisten Palvelusäätiössä on tehty jo useita vertaistutkimuksia. Syksyllä 2017 aloitimme jälleen uuden vertaistutkimuksen työstämisen. Päätimme kouluttaa uusia tutkijoita, sillä olimme päätyneet tekemään tutkimusta ikääntymisestä. Halusimmekin myös tutkijoiden olevan hieman ikääntyneempiä. Mukaan vertaistutkijakoulutukseen innostuttiin Nokian Hempankaaresta, Ylöjärven Mikkolan työtuvalta sekä TupasWillasta ja Pähkinäkalliosta Kangasalta. Yhteensä meillä oli 11 uutta tutkijaa. Jokaisesta paikasta mukana oli myös tukihenkilöt, joiden työpanos vertaistutkimuksen prosessissa on merkittävä.

Miten työpajatyöskentely eteni

Syksyn aikana kävimme työpajoissa läpi erilaisia tutkijalle tärkeitä ominaisuuksia. Pohdimme yhdessä, minkälaisia kysymyksiä me haluaisimme haastatteluissa esittää. Selvää kuitenkin oli, että haastattelemalla tutkimus tultaisiin tälläkin kertaa tekemään. Työpajoissa pohdimme ensin, mitä tutkimus ylipäätään tarkoittaa ja mitä vertaistutkimus tarkoittaa. Näistä aiheista meillä olikin jo kiinnostavia keskusteluita. Keskustelimme paljon siitä, mitä ikääntyminen itsellemme tarkoittaa ja miten näemme oman tulevaisuutemme. Työpajoissa tärkeänä asiana pohdittiin myös tutkijan rooleja ja mitä tutkimuksen tekemisen eettiset periaatteet tarkoittavat. Harjoittelimme tutkimuksen tekemistä ensin tutun ihmisen kanssa ja yhdessä työpajassa teimme haastatteluja myös toisillemme. Työpajojen tärkein tehtävä oli kuitenkin miettiä tutkimuksessa käytettäviä kysymyksiä. Aluksi niitä tehtiin oikeastaan ilman mitään rajoitteita ja sitten kun kysymyksiä oli tullut paljon niitä lähdettiin ryhmittelemään ja yhdistelemään ja miettimään myös sitä, mitkä kysymykset ovat tähän meidän tutkimukseen tarpeellisia ja mitkä eivät. Kysymyksiä oli lopulta 28 ja se osoittautui hyväksi määräksi.

Haastattelut

Haastattelut teimme alkuvuodesta 2018 siten, että jokainen tutkija haastatteli kahta henkilöä. Haastateltavia oli helppo löytää. Näin ollen meidän otannaksemme tuli 22 haastateltua tukea tarvitsevaa ihmistä, jotka kaikki olivat vähintään 55-vuotiaita. Sukupuolijakaumakin meni aika tasan kun naisia haastateltavista oli 12 ja miehiä 10. Haastattelut sovimme jokaisen ryhmän kanssa heidän toivomallaan tavalla. Joku ryhmä teki haastattelut heille tuntemattomille ihmisille Tulppaanitalolla Tampereella. Osa teki haastattelut heille tutussa ympäristössä osaksi tutuilleen ja osaksi vähemmän tutuille paikkakuntalaisille. Haastattelun aikana jokaisella tutkijalla oli mukana tukihenkilö ja osalla haastatelluista oli myös oma apurinsa. Haastatellut olivat kaikki puheella kommunikoivia henkilöitä. Haastattelutilanteessa käytimme myös nauhuria. Olimme lukeneet haastattelukysymykset valmiiksi nauhalle ja tutkija saattoi halutessaan käyttää myös nauhuria kysymysten lukemiseen. Tämä oli meille kaikille uutta, mutta onnistui yllättävänkin hyvin. Järjestely helpotti toisten tutkijoiden kohdalla kysymysten lukemisen haastetta.

Tutkimuksen tulokset

Kaikki haastattelut saatiin tehtyä helmikuun puoliväliin 2018 mennessä. Tämän jälkeen työntekijämme Nina Hirvonen kokosi tutkimusaineistosta raportin, jonka voit ladata tästä linkistä. Raportista käy ilmi, että haastatelluista 21 koki olonsa turvalliseksi omassa kodissaan. Päivisin vastaajista osa kävi vielä töissä, mutta osa oli jo eläkkeellä. Lähes kaikilla haastatelluilla oli haaveita, mutta yllättävän moni heistä sanoi, että ei voi niitä toteuttaa. Kun kysyimme miksi, oli vastaus esimerkiksi, että vanheneminen estää haaveiden toteutumista, tai että haaveet eivät kuitenkaan toteudu. 14 vastaajista haluaisi asua vanhana siinä kodissa, missä hän nyt asuu ja viisi vastaajista haluaisi asua palvelu- tai vanhainkodissa. Loput toivoivat voivansa asua joko itsenäisesti tai puolison tai ystävän kanssa. Vastaajat toivoivat pysyvänsä vanhana terveenä, voidakseen harrastaa ja nauttia elämästä. Tulevaisuuden tarpeista ikääntyessä vastaajat kertoivat tarvitsevansa siivous-, liikkumis-, ja kaupassakäyntiapua.

Vaihtelua arkeen ja uusia näkökulmia

Ryhmän kantava voima koko prosessin ajan oli huumorintaju. Yritimme pitää sitä yllä koko prosessin ajan. Tukihenkilöt kertoivat julkistamistilaisuudessa, että vertaistutkimukseen osallistuminen on tuonut vaihtelua arkeen sekä uutta näkökulmaa ja mielipiteitä. Taustatukihenkilönä toiminut Jaana Salminen Kangasalta kertoi, että: Aktiivinen ja innokas osallistuminen alusta asti tutkimuskysymysten laadintaan oli tutkijoille tärkeätä. Ikääntymiseen liittyvät termit tulivat prosessin myötä tutuiksi. Palautteen antamisen ja mielipiteiden kertomisen lisäharjoittelu toi osallistujille rohkeutta ja itsevarmuutta. He osasivat olla ylpeitä, iloita tuotoksistaan ja saavutuksistaan sekä he kokivat oman roolinsa prosessissa tärkeäksi. Vertaistuki prosessin aikana muodostui tärkeäksi. Tapaamisia odotettiin innolla. Meidän taustatukihenkilöiden mielestä tutkijat kasvoivat tutkijoiksi viimeistään itse haastattelutilanteissa. Meillä saattoi joidenkin kohdalta olla pientä epävarmuutta siitä, että mitenkähän mahtaa haastattelu sujua ja sitten tutkija osoitti meille epäilyksemme täysin turhaksi.

Kaikki huipentui Vertaistutkimuksen julkistamistilaisuuteen

Huhtikuun lopulla tiistaina 24.4. meillä oli Tulppaanitalolla juhlallinen julkistamistilaisuus. Kerroimme mukaan juhlimaan tulleille, miten vertaistutkimuksen tämän vuoden prosessi oli mennyt, julkaisimme haastattelujen tulokset ja vietimme kivan kahvitteluhetken kaiken kruunuksi. Itselleni koko tämän prosessin läpivieminen oli iso ponnistus, mutta hyvällä tiimillä saimme kaiken hyvin valmiiksi ja kokemuksesta tuli oikein onnistunut. Kiitos vielä vertaistutkimuksen tiimille Nina Hirvonen, Maisa Kosola ja Merja Seppänen! On ilo työskennellä kanssanne.

Kuvassa: Marjo onnittelemassa vertaistutkijoita tutkimuksen julkistamistilaisuudessa.

Kommentoi

Osallistu keskusteluun, ota kantaa ja kerro ajatuksesi!

Täytäthän kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.