Lapsuusmuistoja

Kirjoitettu: 1.8.2018, KVPS

Vanhempien esimerkillä on iso merkitys jokaisen lapsen itsetunnon rakentumisessa. Kaikkihan me olemme erilaisia ja silti kaikki samanarvoisia.

Millainen minun lapsuuteni oli? Mikä kasvatuksessa on tärkeää? Tässä hieman omia lapsuusmuistojani ja ajatuksia lapsuudesta.

Elämänviisauksia rakentamassa

Minun lapsuudessani kehitysvammaisuutta vieroksuttiin. Leikkipuistossa vammattoman lapsen vanhemmat kielsivät lastaan leikkimästä minun kanssani. Ehkä siksi vietin paljon aikaa kuunnellen aikuisten ihmisten juttuja. Kuuntelin heidän elämänkokemuksia ja mitä virheitä he ovat tehneet. Niistä keskusteluista sain paljon oppia, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Muistan, kun istuin kerran bussissa ja juttelin vieressä istuvan miehen kanssa. Hän ihmetteli viisaita ajatuksiani. Vanhempia ihmisiä kuunnellessa olen oppinut ihmisistä ja elämästä paljon.

Äidin opit elämään

Äitini on omalla esimerkillään opettanut minulle, kuinka ihminen voi pärjätä, vaikka olisi rajoitteita. Hän on ollut 30 vuotta pyörätuolissa ja silti siivoaa itse. Hän on aina ollut myös perheessä laumanjohtaja ja jämäkkä kasvattaja. Lapsuudessa ja nuoruudessa tuli kapinoitua ja kokeiltua rajoja, mutta äiti piti tiukan kurin. Hän on opettanut, kuinka omat velvollisuudet hoidetaan ja kannetaan vastuu omista tekemisistä. Juuri hän on kasvattanut minusta yhteiskuntakelpoisen ja huolehtinut, että opin tekemään itsenäisesti asiat. Siksi päätin 25-vuotiaana ottaa ohjat omiin käsiini ja kantaa vastuun omista tekemisistäni.

Perheen miehet

Joskus lapsuudessani, kun äiti halusi syödä vähän kevyemmin, menimme isän kanssa ulos syömään lihapullia ja pottumuusia. Muistan, kuinka isä yritti alkuun tilata kaksi aikuisten annosta. Tarjoilija ei suostunut myymään kuin yhden aikuisten annoksen ja yhden lasten annoksen. Isä kysyi: ”Kumpi meistä on maksava asiakas? Lapsi on kasvavassa iässä ja tarvitsee ison annoksen.” Kun tarjoilija näki, kuinka paljon söin, myi hän jatkossa meille kaksi aikuisten annosta.

Isän kanssa meillä oli tapana käydä myös munkkikahvilla ja jääkiekko-otteluissa. Ensimmäinen kerta jääkiekkokatsomossa oli huono kokemus, sillä korviini sattui niin paljon. Sen jälkeen tuli pidempi tauko, mutta myöhemmin aloimme käydä peleissä uudelleen.

Kesä- ja talvileirien hyvä tunnelma

Kesäisin ja talvisin osallistuin Tukiliiton leireille. Siellä oli mukavaa. Laskimme pulkkamäkeä, paistettiin makkaraa ja istuttiin porukalla saunassa. Oli kivaa mennä myös yhdessä kauppaan. Sieltä ostin aina samat tutut ja turvalliset karkkipussit: Kettu-, Omar- ja kissakarkkeja.

Leireillä kukaan ei koskaan kiusannut, koska siihen puututtiin heti. Ohjaajat olivat tuttuja ja kivoja. Kesäisin uin käsipohjaa rannassa, mutta myöhemmin aloin uida delfiiniuintia vähän kauempana rannasta.

Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia

On harmi, että lapsia opetetaan eri tavalla sen mukaan ovatko he tyttöjä tai poikia tai kehitysvammaisia tai vammattomia. Kehitysvammainen lapsi tulisi kohdata ihan samalla tavalla kuin kuka tahansa muu lapsi: tutustua rauhassa ja katsoa millainen hän on ja miten hän reagoi asioihin. Heidät täytyy ottaa mukaan tekemiseen samalla tavalla kuin muutkin, mutta oma tasonsa huomioiden. Kun motorinen ja muu kehitys menee eteenpäin, voi alkaa antaa vaikeampia tehtäviä.

Kasvatuksessa on tärkeää opettaa, että kaikkia kohdellaan kunnioittavalla tavalla ja lapsille opetetaan käytöstapoja. Yhteiskunnassa on tärkeää osata toimia yhteisten sääntöjen mukaan. Loppujen lopuksi sukupuolella tai vammaisuudella ei ole merkitystä.

Kommentoi

Osallistu keskusteluun, ota kantaa ja kerro ajatuksesi!

Täytäthän kaikki kentät. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


Lisätietoja