Vanhemman puheenvuoro

Mitä kehitysvammaisten asiakkaidemme omaiset toivovat työntekijöiltämme? Kajaanin Kesäheinän palvelukotiin muuttaneen asukkaan äiti Eija Parttimaa kertoo ajatuksistaan.

Perheeseemme kuuluu 20-vuotias tytär Minna, joka muuttaa tähän uuteen palvelukotiin toukokuussa. Hän on ensimmäinen kolmesta lapsestamme, joka muuttaa pois lapsuudenkodistaan omaan kotiin. Minna on syvästi kehitysvammainen, lisäksi hänellä on CP-vamma ja vaikeahoitoinen epilepsia. Hän tarvitsee toisen ihmisen apua ja läsnäoloa kaikissa toimissaan 24 tuntia vuorokaudessa.

Olemme kuin rappusilla saattamassa Minnaa hänen omaan kotiinsa. Ensimmäinen rappunen omaan kotiin muuttamisessa on se, että Kajaaniin aloitettiin Kehitysvammaisten Palvelusäätiön uuden palvelukodin rakentaminen ja toinen se, että Minnalla on päätös siitä, että hänelle on varattu paikka uudesta kodista. Kannoimme monia vuosia taakkaa siitä, että meillä ei ollut mahdollisuutta edes haaveilla tai toivoa Minnan tulevaisuudelta mitään, koska Kajaanin kaupungilla ei ollut tarjolla mitään. Omat fyysiset ja psyykkiset voimavaramme alkoivat olla lopuillaan ja huoli aikuistuvan nuoren naisen elämästä kalvoi mieltä: Entä kun emme enää jaksa? Entä Minnan itsenäistyminen? Entä oma elämä ja koti? Näihin kysymyksiin on tuomassa vastauksia rakenteilla oleva palvelukoti. Kolmas rappunen omaan kotiin muuttamisessa on johtajan ja asumisvalmennuksesta vastaavan työntekijän valinnat. Tässä tilaisuudessa ollaan astumassa neljännelle rappuselle, aloitetaan työntekijöiden hakeminen.

On hienoa, että Kehitysvammaisten Palvelusäätiö on kutsunut yhden meistä vanhemmista käyttämään täällä puheenvuoron. Palvelusäätiö on järjestänyt meille, niin asukkaille kuin meille vanhemmille, asumisvalmennusta jo reilun vuoden. On tullut sellainen mieli, että olemme liikkeellä asukkaiden näkökulmasta.

Kaikkein tärkein asia tässä palvelukotihankkeessa on se, että palvelukodista tulee asukkaiden koti. Meidän kaikkien, Palvelukotisäätiön, vanhempien ja henkilökunnan, tulee toimia ja puhaltaa yhteen hiileen niin, että tästä todella muodostuu koti tuleville asukkaille. He tulevat asumaan omassa kodissaan todennäköisesti useita kymmeniä vuosia.

Toinen tärkeä näkökulma on se, että katsoo näitä asioita tulevan asukkaan silmin eli esimerkiksi asettuu tulevan asukkaan tilalle hänen pyörätuoliinsa. Tarvitsen apua kaikkeen: syömiseen, juomiseen, pesuihin, wc-käynteihin, pukemiseen, ulkoiluun jne. Mikään ei onnistu ilman toista henkilöä. En osaa puhua. Ainoa keino saada toinen ymmärtämään on ääntely, ilmeet, eleet tai viittomat. Millaisen ihmisen haluaisin lähelleni täyttämään tarpeeni?

Kun istuin Minnan paikalle hänen pyörätuoliinsa, oli helppo koota asioita paperille, ominaisuuksia siitä, millaisen ihmisen haluaisin lähelleni omaan kotiini auttamaan minua elämään niin itsenäistä elämää kuin se on mahdollista.

Ominaisuuksia, joita tulevalla henkilökunnalla tulisi olla

• Sitoutuneisuus
  • Asukkaat ovat noin 16-25 -vuotiaita nuoria eli he tulevat asumaan saman katon alla todennäköisesti vuosikymmeniä
  • Henkilökunnan tulisi olla työhönsä sitoutunutta ja motivoitunutta, että vaihtumista tapahtuisi harvoin, sillä kehitysvammaisen tunteminen ja elekielen ymmärtäminen vie pitkän ajan
• Vaitiolovelvollisuus
  • Jokainen asukas saa omahoitajan, joka tuntee parhaiten kyseisen asukkaan ja hänen perheensä asiat
  • Molemminpuolinen luottamus merkitsee hyvin paljon, että asiat, mitkä vanhemmat kertovat, pysyvät luottamuksellisina
  • Samoin sitä, mitä palvelukodissa tapahtuu tai siellä kuulee, koskee vaitiolovelvollisuus
• Elämänasenne
  • Asukkaalla on oikeus siihen, että hänen omassa kodissaan työskentelee elämänmyönteisiä työntekijöitä
  • Asukkaita tulee kunnioittaa, koska työskentely tapahtuu heidän kodissaan
  • Asukkaat muuttavat palvelukotiin lapsuudenkodeistaan, joissa on omat arvot ja tavat. Asukkaalla on oikeus samaan arvomaailmaan myös uudessa kodissaan
• Palvelualttius
  • Kehitysvammaiset, etenkin puhumattomat, vaistoavat herkästi sen, millainen mieli ja millaiset kädet heitä auttavalla työntekijällä on
  • Palvelualttiuteen kuuluu läheisesti myös, että työntekijä haluaa oppia ja oppii tulkitsemaan asukkaan sanat ja jos sanoja ei ole, niin opettelee asukkaan käyttämät viittomat, eleet, ilmeet sekä ääntelyt ja pystyy toimimaan niiden mukaisesti
• Fyysinen kunto
  • Noin puolet tulevista asukkaista käyttää pyörätuolia ja toinen puoli asukkaista liikkuu itse, ehkä välillä liiankin sukkelasti. He kaikki tarvitsevat paljon auttamista.
  • Palvelukotiin tulee lukuisia apuvälineitä, joiden käyttämisen opetteluun ja käyttämiseen henkilökunnalla tulee olla motivaatiota.
• Ammattitaito
  • Ensin on turvattava asukkaan perushoito, sen jälkeen tulevat muut asiat. Esimerkiksi tyhjällä mahalla ja märällä vaipalla on vaikeaa osallistua musiikkituokioon.
  • Monella asukkaalla on epilepsia. Kohtauksen havaitseminen ja asukkaan auttaminen vaativat nopeita ratkaisuja
  • Samoin sairastumisen havaitseminen vaatii ammattitaitoa ja kokemusta
• Avoimuus
  • Lapsemme muuttavat uuteen kotiin ja vanhemmat toimivat saattajina. Me saattajat siirrämme arkipäivän ammattitaitomme tulevalle henkilökunnalle.
  • Vastaavasti toivomme avoimuutta myös toisin päin kysyessämme, mitä lapselleni kuuluu, sillä kaikki asukkaat eivät pysty puhumalla viestimään sitä, mitä heille kuuluu
• Yhteistyökykyisyys
  • Yhteistyökykyä tarvitaan, kun työskentelee 11:n erilaisen kehitysvammaisen ja heidän perheittensä kanssa
  • Lisäksi palvelukodissa on yksi tilapäispaikka, jonka asukas vaihtuu
  • Myös henkilökunnan keskinäinen yhteistyö on tärkeää, sillä se heijastuu suoraan siihen, millainen henki uudessa palvelukodissa on.

Ehkä tämän kaiken edellä sanotun voisi kiteyttää erään toisen äidin sanoihin: "Henkilökunnalla tulisi olla herkät korvat, sydän paikallaan ja sydämen tulisi olla suuri!"

(Tiedotustilaisuus Kajaanin palvelukodin tulevista työpaikoista 14.11.2002)